En ole kiinnostunut puoluepolitiikasta. Inhoan poliittisia lehmänkauppoja. Käsittääkseni puolue on yhteistyön väline. Sen pitäisi olla sitä. Kaikkien puolueiden pitäisi olla vain yhteistyön välineitä. On mielestäni hienoa, että Suomessa ei ole yksipuoluejärjestelmää. On mielestäni hienoa myös, että Suomessa ei ole kaksipuoluejärjestelmää. Suomen kansan ei pidä alistua kaksipuoluejärjestelmään eli pääministerivaaliin, jolloin vaaleista tulee vain valtataistelu eikä arvojen välinen valinta.
Puolue on ihmisten yhteenliittymä. Ihmisten, jotka näkevät maailman samankaltaisesta näkökulmasta ja joilla on hyvin samankaltaiset arvot. Arvot, joita he pitävät kestävänä pohjana yhteiskunnan kehitykselle. Siksi puolue on yhteistyön väline rakentaessamme oikeudenmukaista ja inhimillistä yhteiskuntaa. Puolue on välinearvo, ei itseisarvo. Missään tapauksessa puolueen ei pitäisi olla kenellekään väline oman vallanhimonsa tyydyttämiseen.
Koska puolueen ei pidä olla itseisarvo, vastustan puoluekuria eduskunnan äänestyksissä. Ihmisten tulee valita yhteistyöryhmänsä niin, että keskeisiin yhteiskunnan suuntaviivoja määrittelevissä ratkaisuissa kansanedustajilla olisi kussakin puolueessa yhteneväinen kanta sen tähden, että heillä on yhtenevät arvot, eikä sen tähden, että puoluehallitus tai puolueen eduskuntaryhmä on valinnut tietyn kannan johonkin asiaan. Asettuessaan ehdokkaaksi vastuulliseen edustustehtävään ehdokkailla on mielestäni velvollisuus tuoda julki keskeiset arvonsa ja näkemyksensä, jotta äänestäjät voisivat tarkistaa, ovatko ne puolueen yleisen aatteen mukaisia, jotta he eivät äänestäisi vahingossa ”väärien arvojen” puolesta. Puolueiden pitäisi joko määritellä tietyt asiat ehdottomiksi kynnyskysymyksiksi, joista kenelläkään puolueen vastuuhenkilöillä ei tulisi olla vastakkaista kantaa tai puolueen tulisi tarkastaa ehdokkaidensa näkemykset joka asiasta ennen kuin heidät hyväksytään puolueen ehdokkaiksi.
Puolueen eduskuntaryhmän ei pidä vaatia kansanedustajaa äänestämään eduskunnan äänestyksissä määrätyllä tavalla, missään muussa kysymyksessä kuin niissä, jotka ovat edeltä käsin määritelty kynnyskysymyksiksi puolueelle ennen kansanedustajien ehdokasvalintaa. Harkitsen vakavasti eroamista eduskuntaryhmästäni, mikäli minut valitaan kansanedustajaksi ja puolueeni eduskuntaryhmä vaatii minua äänestämään vastoin arvojani ja alistumaan puoluekuriin. Luulen, että tästä ei tule ongelmaa, koska kannatan kansanvaltaisuutta, kuten Perussuomalainen puoluekin eikä perussuomalaisilla ole käytössä puoluekuria äänestyksissä.
Etenkin Perussuomalaisten pitäisi arvostaa puolueen sisäistä, vapaaehtoista yhteistyötä, koska heillä SMP:n perillisenä on huonoja kokemuksia puoluekuridiktatuurista, joka Veikko Vennamon johtamana lopulta särki puolueen eduskuntaryhmän vuonna 1972. Tästä voit halutessasi lukea Lauri Linnan kirjasta ”Vennamon panttivangit”. Vennamolle oli puolueesta tullut itsetarkoitus. Näin on yhä monien muiden puolueiden johdossa. En usko näin kuitenkaan olevan Perussuomalaisten johdossa, sillä, kun joku oli todennut Timo Soinille galluppien näyttäneen hänelle suurempaa kannatusta presidentinvaaleissa kuin puolueelle yleensä, Soini sanoi, että ”Eihän se niin pitäisi olla”.
Äänestäjillä on mielestäni myös osaltaan velvollisuus ja vastuu selvittää ainakin pienin ponnisteluin, mitä arvoja heidän mahdollisesti äänestämänsä ehdokas tukee. Demokratia ei ole valmis vielä silloinkaan, kun kaikki äänioikeutetut äänestävät. Yleinen, yhtäläinen äänioikeus on vain perusta demokratialle. Se on kuin kivijalka rakennukselle. Jos tahdomme rakentaa suuren talon, kivijalan täytyy olla suuri ja kestävä. Pieni talo kestää kyllä pienenkin kivijalan päällä. Siis, kun tahdomme rakentaa suuren demokratian, tarvitsemme laajan eli yhtäläisen äänioikeuden sekä korkean äänestysaktiivisuuden, mikä tarkoittaa kivijalan kestävyyttä. Mutta sitten tarvitsemme vielä paljon muuta, sen talon rakentamiseen.
Talo, jolla kuvaan demokratiaa, rakentuu yleisen äänioikeuden kivijalan päälle. Puolueiden vaalityöntekijät muodostavat sen ulkoseinät ja vaalipiirit määräävät sisäseinien paikat. Koska Suomessa siunauksellisesti ei käytetä useiden maiden tapaan listavaalijärjestelmää, jossa puolueet voivat määrätä missä järjestyksessä ehdokkaat tulevat valituiksi heidän listoiltaan, voidaan sanoa, että kansalla on mahdollisuus vaikuttaa myös tämän demokratiatalon seinien rakennusmateriaaleihin. Kansanäänestykset muodostavat rakennuksen katon. Jos kansanäänestykset eivät ole eduskuntaa sitovia, voidaan sanoa, että katto vuotaa, kun sataa.
Jotta talosta tulisi myös viihtyisä eikä kolkko rakennus, se vaatii sisälleen monenlaisia kalusteita ja värejä. Näitä aineksia ovat ainakin valtuutettujen (kansan-)edustajien vastuuntunto; päätöksenteon avoimuus; ymmärtäväisyyden ja yhteistyön henki; harkitsevaisuuden henki; puolueeton, laaja-alainen vaihtoehtojen pohdinta; tiedotusvälineiden pyrkimys puolueettomuuteen ja vaihtoehtojen tasapuoliseen esilletuomiseen; kansalaisten yhteiskunnallinen keskustelu; keskustelu äänestäjien ja heidän edustajansa välillä; rohkeus pitää kiinni hyväksi kokemistaan arvoista ja rohkeus ajatella ennakkoluulottomasti; äänestäjille rohkeus hylätä edustajalleen antama suosio, mikäli tämä edustaja puhuu toista ja tekee toista. Näitä kaikkia aineksia tarvitaan myös puoluedemokratiassa. Muutoin puolue ei säily yhteistyön välineenä, vaan siitä tulee vallankäytön väline.
Puoluekuri tappaa demokratian
Poliittiset päätökset ovat usein kompromisseja ja silloin äänestäjien on vaikea seurata edustajansa kannan vaikutusta lopulliseen päätökseen. Mikäli päätös ei ole kuitenkaan ollenkaan äänestäjän arvojen suuntainen, voi tehdä päätelmän, että edustaja ei ole kyennyt vaikuttamaan asiaan yhtään, ja silloin olisi edustajan pitänyt kirjauttaa eriävä mielipiteensä päätöspöytäkirjaa. Jos hän ei ole sitä kuitenkaan tehnyt, osoittaa se, että hän on luopunut arvoistaan tässä kohdin.
Kun puoluekurista luovutaan, puoluepolitiikasta tulee vain yhteistyön väline eikä se voi olla vallankäytön väline. En näe niin sanottu puolueveroa myöskään oikeana tapana kerätä varoja puolueille. Puoluekurilla, ns. puolueverolla ja ylisuurilla puoluetuilla tuetaan puoluevaltaa. Puoluevalta ei ole demokratiaa. Demokratia on kansanvaltaa. Jos kansanedustajat edustavatkin ensisijaisesti puoluetta eivätkä kansaa, kuinka kansanvalta voi toteutua?
Mikäli kansanedustajat edustavat kansaa, ja ovat kansan lailla on jaoteltavissa erilaisiin ryhmiin arvojensa perusteella, kansanvalta voi toimia. Kansanryhmät ja kansanedustajat kannattavat eri aatteita ja ryhmittyvät niiden mukaan puolueisiin paremman yhteistyön aikaansaamiseksi. Kansanryhmät kannattavat siis edustajiaan aatteen ja arvojen vuoksi, eivät puolueen vuoksi. Vaikka puolue rakentuu tietyn aatteen tai tiettyjen arvojen varaan, puolueen tulee muistaa olevansa olemassa jäseniensä yhteistyön, ei aatteen vuoksi. Tällöin puolueen sisäinen politiikka voi keskittyä edistämään yhteistyön henkeä, säilyttäen aatteensa arvon. Jos tietyt arvot tai tietty aate pystyy luomaan ja ylläpitämään yhteistyön henkeä, puolue, joka säilyttää nämä arvot, pysyy elinvoimaisena ja demokraattisena. Tällä tavoin elinvoimainen puolue kykenee yhteistyöhön myös muiden puolueiden kanssa, mutta menettää elinvoimaisuutensa, jos se luopuu arvoistaan kyetäkseen yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa.
Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa Suomessa vanhoilla puolueilla ja myös kristillisdemokraateilla on käynyt mielestäni juuri näin. Ne ovat valmiita luopumaan arvoistaan päästäkseen toimimaan hallituksessa. Jopa vihreät ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä ydinvoiman lisärakentamisen, jos he pääsevät hallitukseen. Muutoin he vastustavat sitä. Kaikki muut nykyiset eduskuntapuolueet – perussuomalaisia lukuunottamatta – vaikuttavat olevan luopuneet eräästä tärkeästä arvosta: kansanvaltaisuudesta. Tämän ne tekevät kannattamalla Suomen lakien ja kaiken päätösvallan alistamista Euroopan unionin päätösvallan alle. Valta turmelee, jo vallanhimo turmelee. Toivottavasti perussuomalaisten puoluejohdolle ei käy niin puolueen kasvettua suureksi puolueeksi.
Näkemykseni on, että parempaa politiikkaa olisi voitu tehdä. Meillä on mahdollisuus erota Euroopan unionista. Tämä on todellinen mahdollisuus heikentämättä suomalaisten yritysten kansainvälistä kilpailukykyä. Suomen talous on kokenut pitkiä kasvukausia ja Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan ennen. Kysymys on poliittisesta tahdosta, kuinka näin aikaansaatua vaurautta jaetaan, jotta Suomi pysyisi elinvoimaisena. Perussuomalaisilla on tahtoa puolustaa kansanvaltaa ja tehdä hyviä poliittisia päätöksiä etenkin vähäosaisten ihmisten hyväksi. Sinun äänelläsi on todellista merkitystä! Sinä olet tärkeä myös ihmisenä, et vain äänestäjänä. Älä jätä äänestämättä. Nyt on tärkeä huomata ketkä tahtovat kantaa vastuuta Suomen kansan hyvinvoinnista ja menestyksestä ja ketkä haluavat sysätä vastuun ja päätösvallan rajojemme ulkopuolella vierasmaalaisten käsiin.