Mika Kivimaa

Aatteemme väri on keltainen

Puoluekokouksessa 9.6.2007 rekvisiitta oli hyvin sinistä. Minua suretti hieman, että keltaista väriä ei näkynyt juuri missään. Ei sillä, että sininen olisi mitenkään huono väri. Kaikkia värejä tarvitaan ja sininen sopii erinomaisesti Suomen lippuun. Se ei vain ole Perussuomalaisen aatteen väri.

Perussuomalaiset on puolue, joka ainoana nykyisistä eduskuntapuolueista kannattaa niin sanottua keskitien politiikkaa. Punainen kommunismi ja autoritäärinen sosialismi ovat romahtaneet ja viimeisten vuosikymmenien aikana olemme saaneet kokea kuinka sininen, kylmä kapitalismi järisyttää Suomen työelämää. Silti EU-ihannoinnin itsepetoksellisuuden liekkiä puhaltaen useat ihmiset vannovat vielä kapitalismin henkeen ja vereen. Verta vuotaakin pian lisää maailmalla, ellei kapitalismin ja imperialismin yhteyttä tunnusteta ja kaduta.

Auringonvalon spektrissä keltainen väri on keskellä. Keltaisesta väristä pidempiin aallonpituuksiin siirryttäessä valon väri muuttuu punertavaksi ja siirryttäessä lyhyempiin aallonpituuksiin väri muuttuu sinertäväksi. Ääri-ilmiöt ovat pahasta, muuallakin kuin sääkartalla. Siksi meidän on syytä turvautua kultaiseen keskitiehen. Se tarkoittaa yrittäjyyden tukemista, mutta rajoittamattoman kilpailun ja ”säästökuuri valtion yhteiskuntapalveluissa jatkukoon – jäsenmaksut EU:lle nouskoon” -politiikan vastustamista. Koska me perussuomalaiset emme tahdo vasemmistolaista holhousyhteiskuntaa, emmekä oikeistolaista raha puhuu -yhteiskuntaa, olemme keltaisia. Emmehän näet ole myöskään myrkynvihreitä liberaaleja emmekä hillittömiä oransseja, vaan iloisen keltaisia.

Keltainen on paitsi ilon ja kiitollisuuden myös luovuuden väri. Aurinko on keltainen ja se tarjoaa elämää synnyttävää valoa ja lämpöä maapallolle. Aurinko luo ja ylläpitää elämää saamalla aikaan veden kierron, jolloin elämä maallakin puhkeaa kukkaan.

Kun ihminen on terve, hän on luova. Luovuus kärsii pakkopaidoista ja siksi ylisuuret tehokkuusvaatimukset vievät ihmiseltä ensin luovuuden ja sitten terveyden. Tämä pitäisi ymmärtää niin Suomen hallituksen kuin kaikkien kasvatus- ja koulutustehtävissä toimivien ihmisten. Enää ei riitä menestykseen pelkkä edistyksellisin teknologia, vaan myös jakelukanavien, markkinoinnin ja hinnan tulee olla luovasti ratkaistu. Luovat ratkaisut ovat sellaisia, että ne sopivat kuhunkin tilanteeseen eivätkä pakottaudu samaan kaavaan joka maassa tai joka ihmisen kohdalla. Luova talous on siten keskeinen globalisaatiota rajoittava tekijä.

Emotionaalisesti sininen on muutoksen väri. Liikennevaloissa kuitenkin keltainen on muutoksen väri. Keltaisen palaessa tarvitaan harkintaa ja tilannetajua. Silloin pitää ymmärtää onko valo vaihtumassa punaiseksi vai vihreäksi. Pitää tehdä oikea ratkaisu oikeaan aikaan. Harkita ehtiikö vielä kuitenkin mennä ennen punaista, vai onko parempi rauhassa odottaa ja välttää vaara (punainen) ajoissa. Vihreillä mennään usein eteenpäin kaikkeen uuteen ajattelematta sen enempää, onko edes suunta oikea. Punaisilla voidaan taas juuttua helposti vanhaan paikalla pysymiseen, niin että seuraava valojen vaihtuminen tulee yllätyksenä.

Älkäämme luopuko keltaisesta vain sen tähden, että ruotsalaiset ovat mieltyneet siihen jo aikaisemmin. Kaikki, mikä kiiltää, ei ole kultaa. Suomen vaakunan leijona sen sijaan on ja se olkoon kunniassa muuallakin kuin jääkiekkokaukalossa.