Mika Kivimaa

Kapitalismista ja kommunismista ja markkinataloudesta

Monilla ihmisillä on erittäin vastenmielinen kuva vasemmistolaisuudesta. Monet oikeistolaisena itseään pitävät ihmiset eivät ymmärrä, mitä sosialismilla ja kommunismilla tarkoitetaan ja mieltävät ne kaikki samaksi vasemmistolaisuudeksi ja inhoavat sitä.

Monilla ihmisillä on erittäin vastenmielinen kuva oikeistolaisuudesta. Monet vasemmistolaisina itseään pitävät ihmiset eivät ymmärrä mitä markkinataloudella ja kapitalismilla tarkoitetaan ja mieltävät ne kaikki samaksi porvarillisuudeksi tai oikeistolaisuudeksi ja inhoavat sitä.

Esitän seuraavissa kappaleissa, mitä ymmärrän tarkoitettavan kapitalismilla ja kommunismilla sekä markkinataloudella ja sosialismilla. Näiden keskinäisiä suhteita voi kuvata seuraavanlaisella janalla:

Kapitalismi – Kapitalistinen markkinatalous – Sosialistinen markkinatalous – Kommunismi

Kapitalismi

Kapitalismi on talous-/yhteiskuntajärjestelmä, jossa kansantalouden kehitystä ohjaavat ja hallitsevat suuret, yksityisomistuksessa olevat (ylikansalliset) yritykset ja yritysryppäät. Pääoma on keskittynyt suuresti ja kansantulosta merkittävä osa on pääomatuloa. Kapitalistisessa järjestelmässä valtio ei harjoita juuri mitään liiketoimintaa ja valtio ei ohjaile markkinoita mitenkään; ei ole minimipalkkoja, kartelli-/monopolilainsäädäntöä, Tupo-ratkaisuja eikä valtionyhtiöitä. Valtio ei myöskään tue kansalaisten käyttämien palveluiden tuottamista eikä käyttämistä, minkä vuoksi ihmisten täytyy maksaa täysi hinta myös kaikesta terveyshoidostaan ja koulutuksesta.

Monella alalle jokin suuryhtiö hallitsee markkinoita niin kattavasti, että se pystyy määräämään tuotteiden hinnat. Jos jollain toimialalle toimii useampi suuryritys, ne sopivat hintatasosta yhdessä ja jakavat markkinat maantieteellisesti tai jollain muulla perusteella. Kapitalistisessa yhteiskunnassa tuloerot ovat suuret ja tämän uskotaan kannustavan (yksityis-)yritteliäisyyteen ja aiheuttavan nopean talouskasvun. Todellisuudessa aloittavien innovatiivisten yritysten pääsy laajoille markkinoille on likipitäen mahdotonta, koska pääoman keskittymisen vuoksi näillä yrityksillä ei ole mahdollista saada kohtuulliseen hintaan riskirahoitusta tuotekehitykselleen ja markkinoinnilleen. Tämän vuoksi monet ihmisten hyvinvointia edistävät keksinnöt eivät jalostu koskaan tuotteiksi tai prototyyppi-tuotteet eivät pääse markkinoille suuryhtiöiden luomien ja patentein hallitsemien standardien tai hintamanipulaation (hetkellisen alle hankintahintaan myynnin) vuoksi. Osa uusista keksinnöistä luovutetaan siksi suuryhtiöiden käyttöön pilkkahintaan. Monopolistisilla markkinoilla investointipäätöksiä ei välttämättä tehdä tuotekehityksen kannalta edistyksellisimpiin kohteisiin, vaan kohteisiin, joiden pääoman tuottoasteen ennustetaan olevan lyhyellä tähtäyksellä suurin.

Kapitalistisessa järjestelmässä suuryhtiöt keräävät paljon suurempia voittoja, kuin mitä olisi mahdollista toimivassa markkinataloudessa ja, koska ne hallitsevat markkinoita harvainvaltaisesti, näitä voittoja ei investoida kilpailukyvyn parantamiseksi. Tällöin valtavat summat rahaa jäävät pois talouden pyörästä ja samoin niiden muutoin synnyttämä myönteinen kerrannaisvaikutus kansantalouteen jää syntymättä. Raha kiertää siis pääasiassa suuryhtiöiden välillä eli liikkuvat summat ovat suuria, mutta rahan kierto siellä on hitaampaa kuin, mitä se on pienistä yrityksistä muodostuvassa yhteisössä.

Koska tulonjako on epätasaista, kynnys haastaa lainrikkoja oikeuteen on hyvin korkea vähävaraisille. Tämä luo lisää mahdollisuuksia pääomapiirien väärinkäytöksillä eri elämänaloilla. Kapitalistinen järjestelmä mittaa kaiken rahassa; myös pohjaveden käyttöoikeuden, raittiin ilman, ihmisen vapaa-ajan, tiedon ja rakkauden. Media palvelee pääomapiirien tavoitteita, sillä kaikki tiedotusvälineet ovat niiden omistuksessa ja kiusallisten aiheiden käsittely julkisesti mediassa voidaan siten välttää omistajapolitiikalla. Media tukee ja edistää yhteiskunnallisten ratkaisujen rahalla mitattavaan hyödyllisyyteen perustuvien motiivien oikeutusta.

Täysin kapitalistisia järjestelmiä esiintyy hyvin harvoissa valtioissa, lähinnä ehkä joissakin Afrikan ja Väli-Amerikan vähän kehittyneissä maissa. Teollisuusmaista USA on kaiketi lähinnä sitä, mutta heidänkin yhteiskuntansa on suurimmalta osin kapitalistista markkinataloutta.

Kommunismi

Kommunismi on talous-/yhteiskuntajärjestelmä, jossa kansantalouden kehitystä ohjaa ja hallitsee proletariaatin diktatuuri, kommunistisen puolueen johdolla. Klassisen Marxilais-leniniläisen määritelmän mukaan kommunistinen talousjärjestelmä tarkoittaa sitä, että viljelysmaa ja tuotannon välineet ovat yhteisomistuksessa. Käytännössä kuitenkin kaikki pääoma on keskittynyt Kommunistisen puolueen (/valtion) tai sen alajärjestöjen hallintaan. Kommunistisessa järjestelmässä valtio harjoittaa liiketoimintaa kaikilla elämän aloilla ja yksityisyritteliäisyys on kielletty. Valtio ohjailee talouden toimintaa voimakkaasti; se määrää palkat ja yritysrakenteet; Tupo-ratkaisuja ei ole ja kaikille työikäisillä järjestetään ainakin nimellisesti työtä. Kansalaisten käyttämät terveys- ja koulutuspalvelut ovat ilmaisia ja valtion tai puolueen järjestöt järjestävät myös ihmisten vapaa-ajan harrastustoiminnat.

Valtionyhtiöt hallitsevat markkinoita joka alalla ja tuotteiden hinnat määrätään kommunistisen puoleen eri komiteoissa. Valtionyhtiöt toimivat puolueen määrittelemillä liiketoiminta-aloilla ja -alueilla. Kommunistisessa yhteiskunnassa tuloeroja ei ole ja palkan määrään ei vaikuta työntekijän kyvykkyys tai ahkeruus. Esimerkillisen ahkeria työntekijöitä palkitaan kunniamaininnoilla. Tällä luodaan uskoa yhteiseen ponnisteluun kehittyvän kotimaan hyväksi. Todellisuudessa useimpien ihmisten työmotivaatio on alhainen ja nopean talouskasvun aikaansaaminen on siksi vaikeaa. Valtionyhtiöiden toiminta on usein tappiollista, koska niiden velvollisuutena on työllistää paljon ihmisiä, enemmän kuin mitä tehokkaasti järjestetty tavoitemäärien mukainen tuotanto todellisuudessa vaatisi. Investointipäätökset eivät ole sidoksissa yhtiön voitollisuuteen, vaan riippuvat puoluejärjestöjen päättämistä kehityksen painopisteistä. Innovatiivisuus voi kohentaa elintasoa vain syntyessään sopivassa valtionyhtiössä ja tulemalla hyväksytyksi ideaksi siellä sekä myös puolueen hallintoelimissä. Innovatiivisuutta ja sen tulosten leviämistä estää siis jossain määrin puolueen hallinnon kiinnostuksen puute kehittää jotain alaa. Uusista keksinnöistä keksijä ei saa taloudellista hyötyä, mutta voi saada mainetta ja kunniaa.

Kommunistisessa järjestelmässä suuret valtionyhtiöt eivät yleensä kerää suuria voittoja, vaikka hallitsevat markkinoita monopolisesti, sillä yhtiöllä ei ole täyttä oikeutta päättää voittorahojen jaosta eikä myytävien tuotteiden hinnoista. Tällöin talouskasvu on kiinni Kommunistisen puolueen hintapolitiikan hoitamisen ja investointien suunnittelemisen taidosta. Suuret summat rahaa voidaan ohjata aivan toiselle alalle kuin millä alalla ne ovat syntyneet.

Vaikka tulonjako on tasaista ja ihmiset lain mukaan tasa-arvoisia, kynnys haastaa lainrikkoja oikeuteen on hyvin korkea poliittisen korrektiuden tähden eli sen uskon ja asenteen vuoksi, että Kommunistisen puolueen hallinto on paras kaikista ja siksi erehtymätön päätöksissään. Tämä luo lisää mahdollisuuksia poliittisten piirien väärinkäytöksillä eri elämänaloilla. Kommunistinen järjestelmä mittaa kaiken uskollisuutena Kommunistiselle puolueelle ja aatteelle; luonnonvarojen käyttöoikeuden, luontoarvot, ihmisen vapaa-ajan, tiedon ja rakkauden. Media palvelee politbyroon tavoitteita, sillä kaikki tiedotusvälineet ovat puolueen omistuksessa ja kiusallisten aiheiden käsittely julkisesti mediassa voidaan siten välttää omistajapolitiikalla. Media tukee ja edistää yhteiskunnallisten ratkaisujen kommunistisella opilla mitattavaan hyödyllisyyteen perustuvien motiivien oikeutusta.

Täysin kommunistista järjestelmää esiintyy hyvin harvoissa valtioissa, nykymaailmassa ainoastaan Pohjois-Koreassa sekä Kuubassa, jossa se ei liene ehdottoman täydellinen.

Markkinatalous

Markkinatalous tarkoittaa järjestelmää, jossa työnjaon edetessä syntyneiden erilaisten ammattien, tuottamien tuotteiden ja palveluiden tuotanto ja sen määrä perustuvat kysynnän ja tarjonnan suhteen dynamiikalle eli muutoskykyisyydelle. Vaihdon arvon mittarina käytetään yleensä rahaa. Markkinatalous on tasapainossa silloin, kun kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret. Kysynnän tai tarjonnan ollessa toistaan suurempi markkinoissa on jokin häiriö, eikä markkinatalous ole täysin toimivaa. Kysynnän ja tarjonnan dynamiikka saa aikaan tuotekehityksen ja tuotannon kehittämisen eli kilpailun paremmuudesta, mikä edesauttaa kuluttajan valinnanmahdollisuuksia ja siten kohentaa elintasoa sekä edistää tekniikan ja tieteen kehitystä. Terveen markkinatalouden tulisi olla alituisessa, lähes tasapainoisessa muutostilassa, mutta pääoman keskittyminen ja pysähtyminen joihinkin yhteiskunnan osiin vahingoittaa sen luovaa voimaa. Markkinatalous ei tarkoita täysin vapaata, ohjaamatonta ja rajoittamatonta taloudellista kilpailua. Täysin rajoittamaton kilpailu johtaa kysyntää pienempänä esiintyvän tarjonnan ylivaltaan ja siis markkinoiden epätasapainoon. Täysin rajoitettu kilpailu, eli kommunismi, johtaa valtion määrittelemän kysynnän ylivaltaan ja siis myös markkinoiden epätasapainoon.

Kapitalistinen markkinatalous

Kapitalistinen markkinatalous on talous-/yhteiskuntajärjestelmä, jossa kansantalouden kehitystä ohjaa voimakkaasti yksityisomisteisten yritysten määrittelemät kehityshankkeet. Kapitalistisessa markkinataloudessa myös valtio saattaa harjoittaa liiketoimintaa joillakin elämän aloilla, kuten etenkin liikenteen, energiantuotannon ja sotatarviketeollisuuden aloilla, valtionyhtiöiden kautta. Valtionyhtiötkin toimivat voitontavoitteluperiaatteella ja yhteiskunnallisen palvelun tarjoaminen jokaisella tarvitsevalla on vasta toissijainen tavoite. Markkinoilla voi olla myös valtion ja yksityisomistajien yhteisyrityksiä sekä osuuskuntien harjoittamaa liiketoimintaa. Yrityselämässä pääoma pyrkii keskittymään suuresti ja kansantulosta merkittävä osa on pääomatuloa.

Kapitalistisessa markkinatalousjärjestelmässä yksityisyritteliäisyys on suosittua. Osittain, koska ansiotulo- ja pääomatuloverojen taso on hyvin alhainen, osittain, koska palkkatyöstä saatava ansiotaso monilla aloilla ei ole riittävä monipuolisesti hyvinvoivan elämän kustannuksiin. Valtio vaikuttaa palkkoihin omalla työllisyyspolitiikallaan julkisella sektorilla ja työelämää koskevalla lainsäädännöllä sekä rahoituslaitosten valvonnalla ja tukemisella. Useimmiten kapitalistisessa markkinataloudessa valtio tukee sivistysvaltion nimissä kansalaisten terveys- ja peruskoulutuspalvelujen käyttöä niin, että ne ovat ainakin suurimmalta osaltaan lähes ilmaisia.

Yksityiset suuret, usein ulkomaalaisomisteiset pörssiyhtiöt hallitsevat markkinoita aloillaan, mutta paikallisesti myös pienemmillä yrityksillä on mahdollisuus kilpailla asiakkaista. Harvainvaltaisilla markkinoilla syntyy helposti kartelleja ja suuryhtiöiden keskinäisiä sopimuksia markkinoiden jaosta, vaikka sellaiset ovat lainsäädännöllisesti hyväksyttämättömiä. Kapitalistinen markkinatalousyhteiskunta uskoo organisaatioiden yksinkertaistetun voitontavoittelun olevan paras keino yhteiskunnan kehittämiseksi ja siksi myös monet valtion panostuksella syntyneet, yhteiskunnan infrastruktuuriin kuuluvat toiminnot (kuten koulutus, sairaalat, posti, rautatiet, lentoliikenne, rikostentorjunta, sotateollisuus ja energiantuotanto) pyritään ”tehostamaan” velvoittavaa kilpailuperiaatetta noudattaen. Täten asiakaslähtöinen toiminta pyritään ulottamaan vain niin kauaksi/yksityiskohtaiseen palveluun kuin sen ennakoidaan takaavan päätetty maksimaalinen voitto suhteessa asiakkaan maksukykyyn ja kilpailutilanteeseen.

Velvoittava kilpailuperiaate toimii hyvin paikkakunnilla ja aloilla, jossa asiakaspohja riittää hyvin kiinteän pääoman optimaaliseen käyttöasteeseen, mutta yhteiskunnallisissa infrastruktuuripalveluissa, kuten esimerkiksi posti- tai sairaalapalveluissa toimivan kilpailun edellyttämien rinnakkaisten järjestelmien käyttö aiheuttaisi kansantaloudellista resurssien tuhlausta ja, koska kilpailua ei kuitenkaan saataisi toimivaksi, siitä tulisi oligarkista eli markkinoita hallittaisiin harvainvaltaisesti, jolloin kuluttaja-asiakkaiden maksama hinta palveluista olisi jopa korkeampi kuin jos markkinoita hallitsisi demokraattisesti johdettu valtiollisella tai kunnallisella monopolilla toimiva yhtiö. Tämän vuoksi kapitalistinen markkinatalous etenee vähitellen kohti kapitalistista yhteiskuntaa ja sen ongelmia.

Kuten kapitalismissa, myös kapitalistisessa markkinatalousjärjestelmässä uusien (innovatiivisten) yritysten pääsyä laajoille markkinoille rajoittaa kohtuulliseen hintaisen riskirahoituksen saaminen sekä pitkäaikaiset patentit ja muotosuojat. Harvainvaltaisilla markkinoilla investointipäätöksiä ei välttämättä tehdä tuotekehityksen kannalta edistyksellisimpiin kohteisiin, vaan kohteisiin, joiden pääoman tuottoasteen ennustetaan olevan lyhyellä tähtäyksellä suurin.

Tulonjako on varsin epätasaista ja siksi kynnys haastaa lainrikkoja oikeuteen on korkeampi vähävaraisille, ellei todennäköisyys voittaa kanne ole suuri. Yhteiskunta voi kuitenkin järjestää oikeusapua, joka auttaa vähävaraisia ihmisiä toimimaan oikein oikeuksiensa varmistamiksi. Kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä mittaa kaiken tehokkuudella; myös luonnonvarojen käytön, sään, ihmisen vapaa-ajan, tiedon ja rakkauden. Media palvelee osittain omaisuuspiirien, osittain poliittisten valtapiirien tavoitteita. Mikäli nämä piirit ovat päällekkäisiä, seurauksena voi olla merkittävää yhteiskunnallista (itse-)sensuuria ja yksipuolista kriittistä kysymyksenasettelua tai kriittisen kysymyksenasettelun tarpeellisuuden vähättelyä. Mikäli media ei ymmärrä rooliaan yhteiskunnallisena kyseenalaistaja, vaan toimii vain tiedonvälittäjänä, se tukee ja edistää yhteiskunnallisten ratkaisujen tehokkuudella mitattavaan hyödyllisyyteen perustuvien motiivien oikeutusta eli siirtymistä kohti kapitalistista yhteiskuntaa.

Kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä on yleisin yhteiskuntajärjestelmä nykypäivän maailmassa.

Sosialistinen markkinatalous

Sosialistinen markkinatalous on talous-/yhteiskuntajärjestelmä, jossa kansantalouden kehitystä ohjaa voimakkaasti valtion johdon määrittelemät kehityshankkeet. Sosialistisessa markkinataloudessa valtio harjoittaa liiketoimintaa monilla elämän aloilla ja hallitsee etenkin suurteollisuuden aloja valtionyhtiöiden kautta. Yksityisyritteliäisyys on kuitenkin sallittu ja yksityiset yritykset kilpailevat joissain tapauksissa myös suurteollisuuden aloilla valtionyhtiöiden kanssa. Markkinoilla on myös valtion ja yksityisomistajien yhteisyrityksiä sekä merkittävää osuuskuntien harjoittamaa liiketoimintaa. Valtio vaikuttaa palkkoihin jo sinänsä sillä, että julkinen sektori ja valtionyhtiöt muodostavat suuren osan maan bruttokansantuotteesta. Tupo-ratkaisuja saatetaan tehdä. Valtio pyrkii järjestämään ns. työllisyystöitä taloudellisina laskukausina. Kansalaisten käyttämät terveys- ja koulutuspalvelut ovat ilmaisia tai ainakin lähes ilmaisia.

Valtionyhtiöt hallitsevat markkinoita aloillaan, mutta (kotimaisille) yksityisille yrityksille annetaan myös mahdollisuus kilpailla asiakkaista. Yhteiskunnan infrastruktuuriin kuuluvat toiminnot, kuten koulutus, sairaalat, posti, rautatiet, lentoliikenne, poliisi- ja pelastustoimi, sotateollisuus ja useimmiten myös energia-ala, ovat kuitenkin valtion monopoleja. Valtio ohjailee talouden toimintaa voimakkaasti, mm. investoimalla pääomaintensiiviseen teollisuuteen, johon yksityisen yrittäjän on vaikea löytää riittävää investointirahoitusta. Valtio määrittelee jalostusteollisuuden (kotimaisten) raaka-aineiden hinnat ja maatalouden tuottajahinnat kotimaan markkinoilla.

Sosialistisessa markkinataloudessa tuloerot ovat melko pieniä, mikäli ammattiliitoilla on toimintavapaus sekä solidaarisuutta ja koulutuspolitiikka on hoidettu oikein ennakoidusti. Nopeaa talouskasvua edistää kansalaisten keskinäinen luottamus, minkä saa aikaan yhteiskunnan luokattomuuden luoma tasa-arvoisuus. Samalla työskentely kohtuullisella palkalla suuryhtiöiden hallitsemilla markkinoilla voi kuitenkin heikentää ihmisten työmotivaatiota. Investointipäätökset ovat suurelta osin valtion johdon ja sen omistamien valtionyhtiöiden käsissä, mutta myös yksityisten yritysten käsissä, jolloin ne riippuvat täysin yhtiön tai emoyhtiön voitollisuudesta. Innovatiivisuutta ja sen tulosten leviämistä estää lähinnä vain välilliset verot tai lainsäädäntö. Uusista keksinnöistä keksijä saa taloudellista hyötyä, mikäli hän onnistuu saamaan niille rahoitusta ja hänellä on liiketaloudellista osaamista ja sitkeyttä.

Tulonjaon tasaisuus luo hyvät edellytykset tasavertaisuudelle lain edessä ja oikeusistuimissa. Yhteiskunta voi järjestää oikeusaputoimistoja, jotka voivat auttaa vähävaraisia ihmisiä toimimaan oikein oikeusturvansa varmistamiksi. Koska politiikalla on suuri rooli talouselämässä, oikeusvaltion toimiminen edellyttää virkeää monipuoluejärjestelmää. Sosialistisessa markkinataloudessa media palvelee osittain poliittisten valtapiirien, osittain omaisuuspiirien tavoitteita. Mikäli nämä piirit ovat päällekkäisiä, seurauksena voi olla merkittävää yhteiskunnallista itsesensuuria ja yksipuolista kriittistä kysymyksenasettelua tai kriittisen kysymyksenasettelun tarpeellisuuden vähättelyä.

Sosialistista markkinatalousjärjestelmää esiintyy hyvin harvoissa maissa nykypäivän maailmassa. Sellaisiksi maiksi ovat pyrkimässä Venezuela ja jotkut muut Etelä-Amerikan maista. Jotkut toiset Etelä-Amerikan valtiot sitä vastoin sosialidemokraattien johtamina kehittävät kapitalistista markkinataloutta eli oikeistolaisia vasemmiston vaatteissa, kuten Suomenkin Sos.Dem.puolue enimmäkseen on. Voidaan sanoa, että ehkä energia-alaa hallitsevien valtionyhtiöiden Norja ei ole kaukana sosialistiasta markkinataloudesta. Myös Vietnam ja Kiina ovat pyrkimässä tällaisiksi yhteiskunniksi, mutta todellisuudessa Kiina kärsii nykyään valtavasti sekä kapitalismin että kommunismin huonoista puolista mm. siksi koska ammattiliittojen toiminta ei ole vapaata ja yksipuoluejärjestelmä altistaa hallinnon korruptioon. Suomen voidaan katsoa edustaneen myös varsin sosialistista markkinataloutta vuosien 1945 – 1987 välillä.

Sosialismi

Sosialismin käsitteestä on monia erilaisia näkemyksiä. Niistä joidenkin mukaan aate ”sosialismi” tarkoittaa jotain, joka ei tarkoita yksipuoluevaltaa, proletariaatin diktatuuria, valtion ohjaamaa kaikenkattavaa taloudellista suunnittelua eikä mielipidevapauden rajoittamista. Sosialismin voidaan käsittää sisältävän demokratia keskeisenä osanaan. Yhdyn näkemykseen, jonka mukaan demokratia kuuluu sosialismiin, mutta mielestäni sosialismi on muutakin. Mitä kaikkea muuta se on ja minkäasteista valtiollista taloudenohjausta se on, en osaa tarkkaan määritellä.


Muut yhteiskuntajärjestelmät

On myös muita yhteiskunnallisia periaatteita ja niistä kasvavia järjestelmiä, joiden mukaan yhteiskunta rakentuu, mutta ne voidaan hyvinkin katsoa johonkin edellä kuvailtuun yhteiskuntajärjestelmäluokkaan. Muista mahdollisista yhteiskunta-järjestelmistä mainittakoon uskonnollisjohtoiset yhteiskunnat eli teokratiat sekä rotuopillisjohtoiset, kansallissosialistiset yhteiskunnat eli fasistiset valtiot. Teokratioita edustaa nykymaailmassa ainoastaan Iran ja fasistisia valtioita ei toivottavasti ole yhtään.

Oma linjani

Minä en tahdo kutsua itseäni oikeistolaiseksi enkä vasemmistolaiseksi. Olen ”keskustalainen”, mutta keskustalaisempi kuin Keskustapuolueen selkeästi oikeistolainen linja, joten en voi kannattaa heidän enkä Kokoomuksen politiikkaa. Sitä paitsi tahdon uskoa realistisesti Suomen vaikutusmahdollisuuksiin Euroopassa. En ole tarpeeksi idealistinen kuuluakseni Vihreään Liittoon ja liian kiinalainen kuuluakseni Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen. En ole kohtalonuskoinen ja ehkä siksi uskallan vastustaa Suomen EU-jäsenyyttä toisin kuin Kristillisdemokraatit. En tahdo edistää vain yhden yhteiskuntaluokan etuja, joten en voi kuulua Vasemmistoliittoon. En usko työväenluokan (= palkansaajien) yksin kykenevän hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseen. En usko valtion organisaatioiden olevan yhteiskunnan kehityksen moottori, vaan yksilön luovuuden. Sen vuoksi en voi kuulua myöskään Sosiaalidemokraatteihin. En tahdo olla myöskään välinpitämätön yhteiskunnan kehityksestä. Siksi Perussuomalaisuus on valintani.

Perussuomalaiset ovat ainoa eduskuntapuolue Suomessa, joka kannattaa niin sanottua kolmatta tietä; keskitietä. SPD, Keskusta, Kokoomus, RKP, Vihreät ja Liberaalit ovat pyrkineet edistämään viime vuosikymmeninä lähes samanmuotoista kapitalistista markkinataloutta. Kristillisdemokraateissa on tietääkseni sekä oikeistolaisesti että vasemmistolaisesti ajattelevia toimijoita. Vasemmistoliitto käsittääkseni kannattaa sosialistista markkinataloutta, mutta on alistunut jo monta vuosikymmentä  päähallituspuolueiden kapitalistiseen politiikkaan saadakseen olla hallituksessa. Ainoastaan Suomen kommunistinen puolue, joka ei ole aikoihin ollut eduskuntapuolue, kannattaa kommunismia.