Sipilän hallitus sai hidastettua Suomen valtion velkaantumista noin 1,5 miljardin euron vuositasolle, mutta sekään ei saanut sitä pysäytettyä. Marinin hallitus on päästänyt ohjakset täysin käsistä ja keskittynyt vain rahan jakamiseen ja lainanottoon eikä lainkaan vastuulliseen talouden hoitoon. Suomen taloudellista hyvinvointia on hoidettu vastuuttomasti jo toista kymmentä vuotta.
Koska äänestäjät eivät tarpeeksi paljon piittaa kansanedustajien vastuuttomasta hallintotavasta, pitäisi mielestäni säätää laki, että Suomen valtionbudjetti pitää aina laatia ylijäämäiseksi ilman lainarahaa ja lisäbudjetteihin saa käyttää vain aikaisemmilta vuosilta kertynyttä valtion ylijäämärahastoa – ei lainarahaa. Tämä osittain pakottaisi hallituspuolueetkin kohtaaman sen tosiasian, että vain ylijäämäisillä budjeteilla voidaan paikata kansanvälisten kriisien aiheuttamia alijäämiä valtiontaloudessa. Ylijäämiä kun näet ei synny itsestään edes nousukaudella. Kun lisäbudjetit saisi rahoittaa vain valtion ylijäämärahaston avulla, valtio ei enää velkaantuisi lisää ja 100 vuoden päästä Suomen valtio voisi olla velaton. Norja toimi tähän tapaan koronakriisin iskiessä: Se otti miljardeja valtion öljyrahastosta kriisin hoitamiseen eikä ottanut valtionlainaa. Suomella ei ole niin helppoa kuin Norjalla kasvattaa suurta ylijäämärahastoa, mutta se ei tarkoita, että mitään ei pitäisi yrittää ja saisi muka elellä huolettomasti velkarahalla.
On typerää ja uusia sukupolvia hyväksikäyttävää sellainen nykyinen maan tapa, että valtion sallitaan elävän velaksi. Se aiheuttaa turhan ja epäoikeudenmukaisen taakan veronmaksajille. Tämä taakka pitäisi valtion itse kustantaa, esimerkiksi valtionyhtiöiden voittorahoilla. Sen sijaan useat suomalaiset valtionyhtiöt on yksityistetty ja tulovirrat keskitetty pienelle – usein ulkomaalaiselle – omistajajoukolle koko valtakunnan hyvinvoinnin sijaan.
Vaikuttaa siltä, että maatamme kohtaa joka vuosikymmen vähintään jokin kriisi: 90-luvulla pankkikriisi ja lama; 00-luvulla länsimainen finanssikriisi; 10-luvulla Venäjä-pakotteet, siirtolaiskriisi ja koronaepidemia. Myös 20- ja 30-luvuilla kriisejä voi hyvinkin olla useampikin kuin yksi. Valtiontaloutemme pitäisi siksi suunnitella uusiksi siltä pohjalta, että joka vuosikymmen olisi kriisin kohdatessa valtiolla käytettävissä vähintään noin 10 miljardia euroa kriisin hoitoon. Se tarkoittaa tällöin keskimäärin yli miljardin ylijäämää joka budjettivuosi. Tälläinenkään ylijäämä ei kuitenkaan riittäisi, jos tuhlataan yhtä häikäilemättömästi kuin mitä Marinin hallitus nyt tekee vuodesta toiseen.
Herätkää kansalaiset tajuamaan tämä karu todellisuus!
Mika Kivimaa (ps)
Vaasa