Mika Kivimaa

Sisäpolitiikka

Koulutus- ja tiedepolitiikka

Mielestäni koulutuksen Suomessa pitää olla tasa-arvoinen ja ilmainen. Suomalaisilla pitää olla myös tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä koulutukseen. Oppivelvollisuuden alkaminen seitsemänvuotiaana on sopiva ikä. Esikoulusta ei pidä tehdä pakollista.

Opetusministeriön myöntämissä koulupaikkajaossa pitää ottaa nykyistä paremmin huomioon tulevat työvoimatarpeet eri aloilla. Koulutusmääriä pitää siis ohjata ennakoivasti eikä jälkijättöisesti. Tietoa tähän olisi saatavilla myös Suomen Yrittäjät -järjestöltä. Tilanteet, kuten 90-alussa syntynyt lääkäripula, ovat ehkäistävissä hyvin suurilta osin. Tänäpäivänä voidaan havaita, että lääkäritilannetta eivät Keskustan, Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien johtamat hallitukset ole osanneet korjata, sillä lääkärikoulutus kestää kuusi vuotta. Nämä puolueet ovat alistuneet Lääkärien ammattijärjestöjen ohjailuun, millä on tavoiteltu ja saavutettu lääkärien palkkatason nousu.

Opintorahaa pitää korottaa ja se pitää sitoa elinkustannusindeksiin.

Valtion pitää panostaa tieteelliseen, puolueettomaan tutkimukseen, vaikka kaikilla aloilla pieni maamme ei kykene olemaan aivan maailman huippua. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen imagoa tulee edelleen kohentaa. Korkea-asteen koulutuksessa tulee säilyttää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen duaalijakomalli. Ammattikorkeakouluja ei pidä painostaa liittymään yhä suurempiin alueellisiin kokonaisuuksiin eikä keskittämään toimintojaan yhdelle tai muutamalle paikkakunnalle, sillä olihan yhtenä tärkeimmistä syistä niiden perustamiseen korkeakoulutuksen aluevaikutuksen tehostaminen.

Ulkomaalaisille korkeakouluopiskelijoille pitää asettaa lukukausimaksut. EU-jäsenyyden aikana tämä on mahdollista vain EU-alueen ulkopuolisista maista tuleville opiskelijoille. Silti myöhemminkin vapauttaisin pohjoismaalaiset korkeakouluopiskelijat lukukausimaksuista Suomessa. Koulutusmäärät pitää kuitenkin asettaa suomalaisten työmarkkinoiden tarpeen mukaan. (Ulkomaiset opiskelijat eivät saa suomalaisia opintotukia nykyään.) Ensimmäisen eikä toisen asteen koulutukseen ei pidä asettaa lukukausimaksuja ulkomaalaisille opiskelijoille. Lisäksi pitää laatia valtion stipendijärjestelmä lahjakkaimmille, mutta vähävaraisille ulkomaisille korkeakouluopiskelijoille.

TEKES:in rahoitusta tulee jakaa myös pienten yritysten tuotekehittelyyn. (Näin jossain määrin kyllä tehdäänkin nykyään.)

Mikäli ruotsinkielen virallinen asema muutetaan alueelliseksi, pitää varmistaa, että suomenkielen opinnot ovat pakollisia ruotsinkielisille perus- ja toisen asteen koulutuksessa sekä että suomenkielisillä on todellinen mahdollisuus opiskella ruotsinkieltä myös pienillä paikkakunnilla jo peruskoulusta (yläasteelta) lähtien. Tämä todellinen mahdollisuus on vaikea toteuttaa, mikäli pakollisuutta ei ole. Olen valmis silti harkitsemaan vaihtoehtoisia kieliä, kuten ruotsin ja venäjän, toiseksi pakolliseksi vieraaksi kieleksi peruskouluihin, joista kukin saisi sitten valita haluamansa vaihtoehdon.

Kulttuuripolitiikka

Kulttuuria, ml. urheilua, tulee tukea valtiontalouden mahdollisuuksien mukaan. RAY:n varoista voidaan jakaa tukea erityisesti lapsi- ja nuorisourheilulle, niin kuin on ollutkin tapana. Kulttuuri (kirjallisuus, musiikki, kuvataide, urheilu, kansalaisjärjestötoiminta ja yms.) on tärkeää ihmisten henkisen, sielullisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin osatekijänä. Kulttuuritoiminnan tukemisella tuetaan kansanterveyttä. ”Hyvä kirjallisuus käyttää kieltä rikkaasti, hyvä musiikki käyttää säveltä rikkaasti, hyvä kuvataide käyttää viivaa rikkaasti, hyvä liikunta käyttää ruumista rikkaasti”.

Suomenkielistä ja ruotsinkielistä kulttuuria pitää tukea tasapuolisesti. Jos katsotaan tarpeelliseksi Folktingetin kautta annettavan kulttuurityöhön avustusta pitää vastaava avustusmäärä antaa myös Suomalaisuuden Liitolle suomenkielisen kulttuurityön tukemiseen.

Sosiaalipolitiikka

Kansanterveyden edistäminen on asia, joka hyvin hoidettuna saa aikaan satojen miljoonien eurojen säästöt valtiolle verrattuna sen laiminlyöntiin. Siksi Suomen tulee panostaa ennen kaikkea ennaltaehkäiseviin toimiin, mutta silti myös kuntoutukseen; myös yli viisikymppisten.

Alkoholiveroa pitää nostaa. Mielestäni tämän veron nosto väkevissä juomissa jopa vuoden 2004 laskua edeltävälle tasolle ei ole mahdotonta, sillä hinta vaikuttaa siihen, kuinka paljon keskivertokansalainen juo alkoholia, vaikka sillä ei voida koskaan tehdä ihmistä raittiiksi. Kieltolaki ei ole todellinen ratkaisu. Alkoholismia sairastava ihminen juo joka tapauksessa, oli hinta mikä hyvänsä, mutta alkoholin hinnalla voidaan vaikuttaa ”alkoholin keskivertokuluttajan” juomisen määrään, jolla tavoin voidaan ehkäistä sairastumista alkoholismiin. Miedommissa alkoholijuomissa 15 – 20 %:n veron nosto olisi mielestäni sopiva.

ALKO:kin on luullakseni nykyään valtion liikelaitos. Mikäli sen tuloja pitää verotuksella suojella kilpailulta torjumalla alkoholinhakumatkoja Viroon ja ynnä muualle, ALKO:lle tulee määrätä velvollisuus rahoittaa alkoholiongelmaisten ihmisten hoitoa omista voittorahoistaan. Vähintään 60 % voitosta pitäisi käyttää tähän työhön. Alkoholi- ja huumevieroituskeskuksia pitää saada lisää, jotta jokaisella vieroitushoitoon haluavalla olisi mahdollisuus päästä välittömästi haluttuaan hoitoon.

Ihmisille, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, kuten kirkkoon, pitäisi asettaa niin sanottu ”valistusvero” Espanjan tyylin mukaisesti. Eli kansalaiset saisivat valita, maksavatko he tietyn vero-osuuden kirkolleen vai valtion terveysvalistustyön hyväksi. Tämän ”valistusveron” tulo voitaisiin käyttää alkoholismi- ja huumevieroitustyön hyväksi. Espanjassa kirkollisveroa maksavat eivät maksa enempää veroja kuin muutkaan kansalaiset. Jokainen kristillinen yhteisö tekee todella arvokasta työtä sen hyväksi, että yksittäisillä ihmisillä olisi uskoa ja sitä kautta kykyä elää jaloa eli terveesti elinvoimaista elämää. Muillekin kristillisille seurakunnilla kuin ev.-luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle voisi tarjota mahdollisuuden kirkollisveron keräämiseen. Tällainen verotuksen tasaaminen aiheuttaisi tosin sen, että valtio määräisi kirkollisveron suuruuden eikä kirkkokunta, mikä ei olisi kovin hyvä asia.

Pornografiaan keskittyvien lehtien myynti tulee rajoittaa sallittavaksi vain seksialan erikoisliikkeille. Poliisille pitää tarjota riittävästi resursseja tutkia tapaukset, joissa on todennäköisesti kyse parituksesta. Valtion tulee edistää kampanjointia yliseksuaalista mediakulttuuria vastaan.

Koulujen opettajien ja muun henkilökunnan pitäisi puuttua aina päiväkoti- ja koulukiusaamiseen. Koulukiusaajia pitää nuhdella sanallisesti ja jälki-istuntoa pitää antaa riippumatta oppilaan vanhempien taloudellisesta asemasta. Koulukiusaajista kehittyy usein myös työpaikkakiusaajia ja kiusatuille voi syntyä pitkäaikaisia työkykyä heikentäviä traumoja, josta taasen seuraa piilokustannuksia yhteiskunnalle.

Työttömyyskorvausta saavien työttömien työttömyysvalvonta pitää olla inhimillistä ja muutaman päivän työskentelyn vuoksi ei pidä menettää koko kyseisen kuukauden työttömyystukea. Työttömyystilastoja ei pidä vääristellä keveillä työllistämiskursseilla eikä yrityksillä tarjota toistuvia mahdollisuuksia ilmaisen työvoiman käyttöön hyödyntämällä työllistämiskurssilaisia työharjoittelun nimissä.

Minimiäityispäiväraha pitää nostaa vähintään minimityöttömyyskorvauksen tasolle. Äityis on arvokasta riippumatta siitä, kuka on äiti.

Ruoan alv-verotus pitää laskea 8 %:iin. Ruoan arvonlisäverotuksen laskeminen hyödyttää kaikkia suomalaisia, mutta suhteellisesti eniten niitä, joiden kuukausimenoista ruokakulut ovat suuret eli pienituloisia ja opiskelijoita. Tämä saattaa myös vaikuttaa kotimaisen ruoan suosimiseen joidenkin kuluttajien kohdalla. Monien muiden puolueiden vastustuksen vuoksi realistista on tavoitella ensin ko. veron laskua 14 prosenttiin.

Vammaisten henkilöiden sosiaaliset etuudet turvattava ja kaikille heille pitää tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään ja kykyjen mukaiseen osallistumiseen myös yhteiskunnalliseen elämään.

Lapsille paras kasvuympäristö on elinikäinen parisuhde, jossa opitaan elämään yhdessä eroavaisuuksista huolimatta. Siksi tällaista kasvuympäristöä tulee yhteiskunnan suosia, vaikka aina ei voida tietenkään päästä parhaaseen tulokseen. Miehellä ja naisella on aina enemmän eroavaisuutta kuin kahdella samaa sukupuolta olevalla henkilöllä. Tämä haastaa myös kasvavan lapsen arvostamaan yhteiskuntaa, jossa täytyy oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Homoseksuaalista parisuhdetta ei pidä rinnastaa lainsäädännöllisesti avioliittoon. Ks. lisää tästä asiasta oikeuspolitiikan kohdalta.

Hyväksyn abortin ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa raskaus aiheuttaisi mitä todennäköisemmin kuolemanvaaran tai vakavan terveydellisen uhan äidille ja äiti itse tahtoo sitä. Tällöinkin raskaudenkeskeytys pitää tehdä tietysti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Minulla ei ole kuitenkaan aikomuksia vaatia aborttilainsäädännön tiukentamista.

En hyväksy eutanasiaa kuin ainoastaan sellaisissa tapauksissa, että potilas on itse täysissä sielunvoimissaan tehnyt aikaisemmin todistajien allekirjoituksin varustetun hoitotestamentin, joka oikeuttaa ainoastaan annetun hoidon lopettamiseen tilanteessa, jossa potilas on menettänyt tajuntansa jo useiksi kuukausiksi ja potilaan toipuminen on diagnosoitu hyvin epätodennäköiseksi. Avustettua eutanasiaa en hyväksy missään olosuhteissa. Vanhuutta pitää arvostaa tärkeänä elämänvaiheena.

Kansaneläkkeen perusosaan pitäisi saada vähintään 100 euron korotus. Eläkkeiden indeksikorotus pitää korjata niin, että se perustuu 50 % – 50 % -periaatteeseen, jolloin vuosittaisesta korotuksesta puolet perustuisi yleiseen palkkakehitykseen ja puolet yleiseen hintakehitykseen. Tulisi säätää eläkekatto, joka olisi noin 5500 euroa/kk.  Yritysten vapaaehtoisten eläkevakuutusten verovähennysoikeus pitää poistaa.

Suomen pitäisi liittyä kansainväliseen korruptionvastaiseen sopimukseen.

Vaikka tv-ohjelmien yleinen taso eli laadukkuus on huonontunut viimeisten vuosien aikana, televisio on silti myös tärkeä yhteiskunnallisen tiedon välityskanava, jonka hyödyntämiseen pitäisi tarjota mahdollisuus kaikilla kansalaisille. Kysymys ei turvallisuus- tai terveystekijästä, johon investoimiseen olisi oikeudenmukaista velvoittaa kaikki ihmiset. Lehtitietojen mukaan noin 60 % digi-TV:n suomalaisista käyttäjistä on kokenut häiriöitä digilähetysten kuvanlaadussa. Omienkin kokemuksien perusteella analogissa lähetyksissä ei ole häiriöitä kuvanlaadussa kuin erittäin harvoin, paljon harvemmin kuin digi-lähetyksissä. Valtion pitää tarjoa yleisradioveron vastineeksi tv-lähetystekniikka, jonka avulla tv-lähetyksiä voi katso häiriöttömästi kaikkialla Suomessa, vaikkei taloon tulisikaan valokaapeli- tai kaapeli-tv-yhteyttä.

Sisäisen turvallisuuden politiikka

Poliisitoimen pitää saada lisää rahoitusta, jotka heitä voidaan palkata enemmän, ainakin yhtä paljon kuin vielä pari vuotta sitten. Tämä on tärkeää, jotta poliisi ehtii kohtuullisessa ajassa rikospaikalle jokaisessa osassa maata ja jotta vähän vähäpätöisempiinkin omaisuusrikoksiin olisi käytännön mahdollisuus paneutua riittävästi.

Laillisten elinkeinojen harjoittaminen pitää turvata lain ja yrittäjyyden kunnioittamisen nimissä. Turkistarhausterroristit pitää tuomita oikeudenmukaisesti ja poliisin tulee panostaa riittävästi myös tällaisten terrori-iskujen ennaltaehkäisemiseen tiedustelutoiminnalla. Turkistarhauksen vastainen propagandan levittäminen pitäisi pysäyttää eikä missään nimessä tukea sitä valtion varoista, kuten nykyään Animalian kautta tapahtuu.

Tuomioistuinten tulisi edistää lain hengen noudattamista, eikä antaa tuomioita rangaistusasteikon alapäästä. Tähän eduskunnan on kuitenkin vaikea puuttua, koska tuomi-istuinlaitos on itsenäinen valtioelin. Tuomioistuinten itsenäisyys pitää säilyttää, mutta ei pidä hyväksyä sananvapautta rajoittavia päätöksiä.

Rattijuopumuksen raja pitäisi laskea nollaan prosenttiin. Alkoholin väärinkäytön seuraukset tappavat ja vammauttavat edelleen hyvin paljon ihmisiä vuosittain Suomessa.

Ns. Tiitisen lista pitäisi julkistaa. Jos listalla on henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet johonkin maanpetokselliseen toimintaan, julkistaminen edistäisi asian tutkintaa, sillä tuntuu siltä, että SUPO ei tutki nykyään näitä asioita. Jos listalla on henkilöitä, jotka ei ole syyllisiä mihinkään kyseenalaiseen toimintaan, julkistaminen edistäisi yleistä suhtautumista suuntaan, että epäilty ei ole suinkaan sama asia kuin syyllinen, sekä oikeudellista kansalaisten tasa-arvoa, sillä Alpo Rusin nimi julkistettiin tältä listalta, vaikka hän oli ja on täysin syytön häneen kohdistettuihin syytteisiin.

Kuten Perussuomalaisten vaaliohjelmakin toteaa, tuloerojen kasvun hillitseminen on myös sisäisen turvallisuuden politiikkaa. Houkutus ammattirikollisen ammattiin ei ole niin suuri kenelläkään, jos rehellisestä työstä ansaitusta palkasta pystyy säästämään myös suurempiin hankintoihin eikä ole ”tuomittu” heikkoon elintasoon loppuelämäkseen, vaikka tekisi työtä 30 vuotta ”niska limassa” ns. matalapalkka-alalla tai yksityisyrittäjänä.

Maahanmuuttopolitiikka

Suomen tulee laatia maahanmuuttopolitiikka. Nykyäänhän sellaista ei varsinaisesti ole. On vain erilaisia käytäntöjä. Maahanmuuttopolitiikan pitää mielestäni perustua ajatukselle, että maahanmuuttajat kotoutetaan suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi eli että he tahtovat olla rauhaarakastavia, työtä tekeviä suomalaisia.

Poliittisista ja muista henkeä uhkaavista syistä turvapaikanhakijaksi Suomeen saapuneille henkilöille pitää myöntää turvapaikka joko määräajaksi tai loppuelämän ajaksi. Henkilöille, joilla on puolueettomasti todettuna rikollinen tausta, ei kuitenkaan pidä myöntää turvapaikkaa. Myös poliittisen turvapaikan hakijan perheenjäsenille (puoliso, lapset) pitää myöntää turvapaikka heidän sitä hakiessaan.

Mielestäni vuosittainen pakolaiskiintiö on hyvä asia. Mielestäni 500 henkilön kiintiö on riittävä Suomelle vuosittain. Täydellisimmin ”kriittisesti apua tarvitsevan pakolaisen” käsitteen täyttävät juuri he, jotka eivät pääse pakenemaan Suomeen rajoille asti omin avuin.

Kaikille turvapaikanhakijoille pitää pystyä antamaan harkittu päätös kaikissa tapauksissa alle kahdessa kuukaudessa; tarvittaessa lisää virkamiehiä tähän työhön. Niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat saaneet jo kielteisen turvapaikkapäätöksen jossain muussa Shengen-alueen maassa, tulee käyttää pikakäännytyksiä.

Maahanmuuttopolitiikan tulee olla valikoiva, mutta suotuisa, niitä ammattikoulutuksen saaneita henkilöitä kohtaan, joista suomalaisessa työelämässä on tai on ennakoitavissa tulevan pulaa. Suomi tarvitsee myös ulkomaalaisia huippuosaajia, mutta heitä ei pidä houkutella Suomeen suurilla ansioilla, vaan elämänlaadulla (raitis ilma, luonnon kauneus, toimiva paikallisliikenne, toimiva lastenpäivähoito jne.)

Ulkomaalaiset edistävät Suomen tunnettavuutta ulkomaille ja etenkin tietoutta maamme yhteiskuntajärjestelmän hyvistä puolista, mikä luo heille ymmärrystä auttaa oman maansa kehittämistä. Pieni määrä ulkomaalaisia opiskelijoita lisää suomalaisten opiskelijoiden arvostusta maansa ilmaista opetusta ja sosiaalisesti tuettua opiskelua kohtaan.

Suomeen tulleet pakolaiset tulee sijoittaa maanlaajuisesti. Sekä pakolaisten että muiden maahanmuuttajien integroiminen eli kiinnittäminen suomalaiseen yhteiskuntaan on erittäin tärkeää. Tähän työhön voivat kaikki suomalaiset osallistua tavatessaan maahanmuuttajia. Kaikille maahanmuuttajille pitäisi antaa opetusta suomenkielestä. Pakolaisille tulee antaa opetusta suomalaisen yhteiskunnan arvoista ja toimintatavoista ja siten edistää heidän kotoutumistaan yhteiskuntaamme.

Suuren ongelman pakolaisten integroimisessa yhteiskuntaan luo nykyään käytössä olevat kahden vuoden väliaikaiset B-oleskeluluvat. Tämä lupa ei oikeuta työntekoon eikä tuo vastaavaa mahdollisuutta osallistua suomenkielen kursseille, kuten pysyvän oleskeluluvan saaneilla on. Mielestäni väliaikaiset oleskeluluvat pitäisi myöntää aina vähintään 4-5 vuodeksi ja työluvan saisi heti välttävän suomenkielen taidon saavutettuaan. Jotta väliaikaisella oleskeluluvalla Suomessa oleilevilla pakolaisilla olisi motivaatiota opiskella suomea ja pyrkiä kiinnittymään suomalaiseen yhteiskuntaan, pitäisi laatia pisteytysjärjestelmä, jonka perusteella henkilö saisi jäädä Suomeen halutessaan, mikäli turvapaikkalupaa ei ole syytä uusia. Pisteitä saisi etenkin hyvästä suomenkielen taidosta ja vakituisesta työpaikasta tai aikaisemmista työsuhteista Suomessa ja pisteitä vähentäisi rikoksiin syyllistyminen.

Ympäristöpolitiikka

Ympäristönsuojelu pitää ottaa huomioon aina uusia rakennusprojekteja suunnitellessa ja uutta lainsäädäntöä luotaessa. Kuitenkaan ei pidä syyllistyä ylisuojeluun eli ihmisen elinkeinotoiminnalle pitää osoittaa sopivat paikat eristämättä sitä kauaksi kaikesta ihmisten nykyisistä elinympäristöistä, jotka usein sijaitsevat vesistöjen ja metsien vieressä. Vastuullinen, lainsäädäntöä noudattava teollisuus, yhdyskunta-asutus ja maatalous ei yleensä rasita luonto kestämättömästi, vaikka paikoin maamme luonto on hyvin herkkä.

Suomessa on luonnonsuojelualueita pinta-alaan verrattuna moninkertainen määrä verrattuna useimpiin Euroopan maihin. Täten mielestäni uusia luonnonsuojelualueita ei ole tarpeellista perustaa, paitsi ehkä Etelä-Suomeen, jossa niitä on kuitenkin hyvin vähän ja ne ovat hyvin pieniä.

Ilmastonmuutos on otettava vakavasti ja Suomen pitää pyrkiä täyttämään Kioton sopimuksen velvoitteet, vaikkakin käsittääkseni sopimus neuvoteltiin hyvin tiukaksi Suomelle verrattuna päästöjenehkäisytoimiin, mitä Suomessa oli jo tehty, kun taas monissa muissa maissa näillä toimilla päästöjä saadaan vähennettyä paljon nykyisesti suht’ helposti ja halvasti. Lisäksi sopimuksessa ei ole otettu huomioon Suomen soiden vuosittain sitomaa hiilidioksidin määrää.

Uusiutuvien biopolttoaineiden käyttöä energiantuotannossa pitää lisätä. Polttoaineiden verotusmuutoksilla voidaan vähentää liikenteen aiheuttamia päästöjä. Ks. energiapolitiikka.

Susien ja muut suurpedot ovat vaarallisia ihmiselle, kun niitä on niin paljon, että ne tottuvat ihmisen kohtaamiseen. Lehtitietojen mukaan eräänä vuonna ja ainoastaan Varsinais-Suomessa sudet tappoivat 29 ihmistä 1800-luvun puolivälissä. Nykyään susia on Suomessa hieman liian monta, etenkin itärajan tuntumassa, koska niitä tulee Venäjän puolelta helposti. Susia ei voi laskea mahtuvan tietty määrä tiettyyn maakuntaan, koska susien (yksinäisten uroksien) normaali elinalue on satoja kilometrejä ristiin rastiin. Luonnossa suden ainoa vihollinen on ihminen ja siten ihmisen pitää kantaa vastuunsa susikannan säännöstelystä. Kaikki koirasudet pitää lopettaa välittömästi turmelemasta luonnonvaraisen suden DNA:ta. Lammastaloutta pitäisi pyrkiä edistämään, koska lampaanlihantuotanto on Suomessa hyvin vähäistä.

Kaikkiin kulutushyödyketuotteisiin merkintä valmistusmaasta pitää tehdä pakolliseksi säädökseksi. (sis. myös tiedon pääraaka-aineiden valmistus- ja viljelymaasta) Tällöin kuluttaja voi itse ratkaista viime kädessä katsooko hän tuotteen tuotannon tapahtuneen ekologisesti, sosiologisesti ja ihmisoikeuksien kannalta kestävissä olosuhteissa ja kestävillä menetelmillä. Ratkaisu on tietenkin pelkän pääraaka-aineiden valmistusmaan/-maiden perusteella hyvin vaikeaa, mutta tämä olisi yksi askel kohti aidompaa ja toimivampaa markkinataloutta.

Energia- ja liikennepolitiikka

Suomen pitää kantaa oma vastuunsa ilmastonmuutoksen seurauksien minimoimisessa ja siksi harjoitettava ympäristöystävällistä energiapolitiikkaa. Tämä edellyttää uudistuvien energialähteiden nykyistä laajempaa käyttöä. Uusiutuviin energialähteisiin kuuluvan turpeen käyttöä pitää lisätä eikä polttaa sen sijaan puolalaista tai ukrainalaista kivihiiltä kuten on tapahtunut. Turpeenkäytön ympäristöystävällisyyttä pitää puolustaa ymmärtämätöntä ulkomaista kritiikkiä vastaan. Turpeenkäytön lisääminen ei tietenkään kuitenkaan vaadi uusien ojittamattomien suoalueiden ottamista turpeentuotantoon.

Erilaiset pelletti- ja hakelämpölaitokset ovat erittäin sopivia pienten ja vähän suurempienkin paikkakuntien lämpöenergian tuottajiksi. Sellaiset luovat työpaikkoja energiantuotantoon ja rahan kerrannaisvaikutus jää ko. paikkakunnalle eikä katoa ulkomailla, kuten öljylämmitystä käytettäessä. Yhdyskuntajätteenpolttoa saasteettomasti lämpöenergiaksi pitäisi kehittää Ruotsin tyyliin

Ydinvoimaloissa, fuusioreaktiossa syntyvä ydinjäte säteilee erittäin vaarallisesti vielä noin 500 000 vuoden päästä sen syntymisestä. Sinä aikana voi tapahtua maankuoressa merkittäviä liikuntoja. Kun tämän jätteen varastointikustannukset otetaan huomioon, ydinenergian on kaikkein kallein energiantuotantovaihtoehto. Ydinvoimaloissa käytettävän uraanin louhinnassa ja malminjalostuksessa syntyy suuret määrät vähemmän radioaktiivista, mutta lähiympäristölleen erittäin vaarallista ja haitallista jätettä, jäteliejua ja radonkaasua. Nämä jätteet ovat tutkitusti lisänneet esimerkiksi todennäköisyyttä synnynnäisiin epämuodostumisiin kaivosten työntekijöillä ja lähialueen asukkailla.

Edellä mainittujen syiden vuoksi, ydinenergian lisärakentamisesta pitää pidättäytyä Suomessa. Valitettavasti en näe realistina mahdollisuutta asettaa aikarajaa, jolloin voisimme luopua nykyisistä ydinvoimaloista. Mikäli lähes saasteettomasta fuusioenergiantuotannosta saadaan hyviä kokemuksia maailmalla (Ranskassa), Suomeen pitäisi mielestäni rakentaa tällainen voimalaitos. Fuusioenergian tuotannossa pitäisi kuitenkin muistaa, että sekään ei ole saasteetonta, vaan tuottaa jopa voimakkaammin säteilevää ydinjätettä kuin fissioenergian tuotanto. Ydinjätteen määrä sen sijaan olisi valtavasti vähäisempää ja sen tähden helpommin varastoitavissa siihen saakka, kun – joskus kaukana tulevaisuudessa – keksitään prosessi, jolla jätteen radioaktiivinen säteily voidaan poistaa.

Vesienergien käytön lisäämisessä en näe merkittäviä mahdollisuuksia. Aurinkoenergian hyödyntämistä sen sijaan on Suomessa mahdollista lisätä merkittävästi. Tuulivoimatuotanto suuressa mittakaavassa on sen sijaan sekä kannattamatonta että vaarallista ihmisten terveydelle. Siksi tuulivoimaenergian tukeminen pitää lopettaa täysin. Tuulivoimalat eivät mielestäni rumenna maisemaa, mutta niistä lähtevä infraääni on hyvin haitallista jopa kymmenien kilometrien päässä. Mikäli tuulivoimaenergiaa halutaan tuottaa muilla kuin perinteisillä propellityyppisillä laitoksilla, siihen voidaan antaa lupa laajojen terveysvaikutustutkimusten jälkeen, mikäli tutkimuksissa ei havaita terveyshaittoja.

Teollisuuden ja asumisen tarpeisiin tuotettavan energian tuotanto pitää perustua hajautettuihin, erillisiin ja erilaisia menetelmiä hyödyntäviin tuotantoyksiköihin, koska ne turvaavat paremmin sähkön saannin valtakunnallisessa tai alueellisessa kriisitilanteessa sekä tuotantohäiriöiden sattuessa. Tällöin vika laitteissa tai jakeluverkostossa ei häiritse niin monen ihmisen elämää kuin, jos energiantuotantoyksiköt olisivat suurempia. Pienehköt, alueelliset yksiköt minimoivat myös sähkönsiirrosta aiheutuvia kustannuksia.

Suomen tulee pyrkiä saamaan ja rakentamaan maakaasu- tai öljyputki Norjasta Suomeen ulkopoliittisen energiariippuvuuden tasapainottamiseksi.

Kotimaisen biopolttoaineen valmistus ja käyttö ajoneuvoissa pitäisi tehdä verottomaksi ainakin siihen saakka, että kotimaisen biopolttoaineen laajamittainen tuotanto ja jakelu toteutuvat. Ulkomaalaista biopolttoaineen tuontia sen sijaan pitäisi verottaa valmistusverolla. Ulkomaalainen biopolttoaine on suurelta osin Brasilialaisesta sokeriruo’osta valmistettua ja sen viljelymenetelmät sademetsiä tuhoavia. Biopolttoaineesta ei senkään vuoksi pidä tehdä valtion monopolia (Neste Oil), vaan jakaa kotimaisten, työllistävien tuotantolaitosta rakentamiseen investointitukea, jotta täysin biopolttoaineelle kulkevaa liikennettä olisi mahdollisimman pian suurin osan Suomen ammatti- ja vapaa-ajan autoilusta.

Ajoneuvoveron suuruus pitää sitoa autojen hiilidioksidipäästöjen määrään. Täysin saasteettomien ajoneuvojen ajoneuvovero olisi siten nolla euroa. Lainmuutos edistäisi uusien, vähemmän kuluttavien ja saastuttavien autojenostoa. Täysin saastuttamattomien vetyautojen polttoaineverotus tulisi laskea myös nollaan. Uusiutuvien polttoaineiden jakeluasemien investointeja pitää tukea voimakkaasti valtion varoista.

Koska Suomi on harvaanasuttu maa ja siksi henkilökohtainen auto on erittäin tarpeellinen useimmille ihmisille, autoilua eli polttoainetta ei pidä verottaa raskaasti kuten nykyään ja eriarvoistaa siten yhteiskuntaa. Liikennöinnin verotuksen keventäminen tulee toteuttaa kuitenkin niin, että siten edistetään vähemmän saastuttaviin polttoaineisiin, lähinnä biodieseliin, siirtymistä.

Sääntöjä ja rajoituksia rikkovilta venäläisrekoilta (ja myös muunmaalaisilta tietysti) pitää estää tulo Suomeen (siihen saakka kunnes virheet on korjattu). Venäjää pitää painostaa rajanylitysasiassa kokoajan siihen saakka, että suomalaisille ammattiautoilijoille varmistetaan tasapuolinen kilpailumahdollisuus kuljetuksista venäläisten rekkojen kanssa.

Suomen tiestön ja rautateiden kunnosta on huolehdittava paremmin kuin viime vuosikymmeninä on tehty: Tiestön ja rautateiden kunnossapitoon ja perusparannukseen jaettava enemmän valtion rahaa. Myös muiden kuin pääteiden kunnosta on huolehdittava. Tämä on erittäin tärkeää pitkäjänteisen, laaja-alaisen talouskasvun varmistamiseksi tulevaisuuden Suomessa.

Talouspolitiikka

Suomen pitää pyrkiä terveeseen, velattomaan valtiontalouteen ja terveeseen kuntatalouteen. Kuntatalouden rahoitus pitää mielestäni perustua ensisijaisesti valtionosuusrahoitukseen ja vain toissijaisesti kunnallisverotuloihin.

Hyvin hoidettu valtion talouspolitiikka antaa mahdollisuuden tukea kehittymättömämpiä alueita aluepolitiikan keinoin. Tällaisia aluepoliittisia toimia on mielestäni hyvä toteuttaa pitkä- ja lyhytjänteisin projektein.

Monipuolinen kansantalouden rakenne, osaaminen ja suuri kotimainen omistus luovat kansallemme mahdollisuuden itsenäiseen talouspolitiikkaan yhtenä kansallisen itsenäisyyden kulmakivenä myös kansainvälisessä taloudessa. Ellei Suomessa ole tällaista kansantaloutta, emme pysty sopimaan enää itse työelämämme säännöistä globalisoituvassa maailmassa.

Suorat tuloverot tulee olla valtiontalouden perustana. Tällöin kansantaloutta ei jähmetetä välillisillä veroilla. Verotuksellista päätöksenteko-oikeutta ei pidä antaa EU:lle, joka on myös syy, miksi EU:n perustuslaista pitää nyt päästä eroon. Matalampi ALV auttaa Suomen teollisuuden ym. alojen kilpailukykyä nostamalla kotimaista ostovoimaa ja laskemalla palkankorotusvaatimuksia.

Pienyrittäjyyttä ja yrittäjyyttä yleensäkin pitää pyrkiä edistämään.

Alle 80 työntekijää yhdessä toimipaikassa työllistäville yrityksille tulisi jakaa investointitukea lain määräämän väestönsuojan rakentamiseen niiden laajentaessa yli 500 m2, jolloin laki vaatii yrityksiä rakentamaan tällaisen väestönsuojan.

Käsittääkseni aikaisempi muutos yhteisöverotuksen tuoton jaossa valtion ja kuntien välillä heikensi monen kunnan taloutta. Siksi yhteisöverojen jakoa pitäisi tarkasteltava uudelleen ja muuttaa sitä siten, että kunnat saisivat kunnon osuuden niistä ja voisivat kohentaa kunnallistalouttaan näillä verorahoilla, mutta kuitenkin huomioiden niiden kuntien asema, joissa ei ole juurikaan teollisuutta.

Valtionvelka tulee maksaa kokonaan pois mahdollisimman nopeassa aikataulussa, sillä valtion on varauduttava talouden laskukausiin, jopa pahempiin kuin viime lama.

Mielestäni valtion tulee omistaa useiden kansantalouden toimintakyvyn kannalta keskeisillä aloilla toimivista yhtiöistä merkittävä osa ja tällä omistusosuuden tuomalla vallalla on vaikutettava näiden yhtiöiden kehitykseen kauaskatseisella, kestävän kehityksen politiikalla. Tällä tavoin turvataan elinkeino- ja yhteisöelämän perustoimintojen toimiminen kriisitilanteiden kohdatessa Suomea sekä luodaan ja ylläpidetään monipuolista osaamista Suomen rajojen sisäpuolella. Yksityisten, etenkään ulkomaalaisomistuksessa olevien yritysten ei ole mielekästä panostaa monialaisen osaamisen luomiseen Suomessa ja siksi ne eivät tee sitä. Yhteiskunnan perusrakenteita ei voi parantaa/vahvistaa yksisilmäisellä voitontavoittelulla.

Keskeisiä aloja ovat näkemykseni mukaan energian jakeluverkostojen ylläpito, rautatie-, lento- ja postiliikenne, liikenneverkostojen ylläpito, maanpuolustus ja sotatarviketeollisuus sekä osa kauppalaivastosta. Terveydenhuolto tulee olla pääosin ja perustaltaan kunnallisessa omistuksessa, vaikka toiminta kustannettaisiin ”korvamerkityllä” valtion rahoituksella. Merkittävällä omistusosuudella tarkoitan 55–100 prosenttia.

Valtion monopoli tulee säilyttää seuraavilla aloilla:
Maanpuolustus, rajavalvonta ja tullilaitos,
Verotus (kunnilla, maakunnilla ja kahdella valtionkirkolla itsehallinnollinen verotusoikeus valtion lisäksi),
Valuutan painaminen ja liikkeellelasku (Rahapaja),
Veikkaus ja muu rahapelitoiminta (RAY, Veikkaus, Toto),
Rautatieliikenne (VR),
Päälentokenttien omistus ja ylläpito (käytännössä kuntayhtymillä tai maakunnilla),
Maanmittaustoiminta (Maanmittauslaitos),
Kaivos- ja muiden maankäyttöoikeuksien myöntäminen (KTM/Elinkeinoministeriö),
Metsästys- ja kalastuslupien sekä muiden pyyntilupien myöntäminen (MMM)

Ulkomaiselta (enemmistö-)omistukselta on mielestäni rajattava lisäksi:
Satamien omistus ja ylläpito

Alahuomautus: EU-jäsenyys rajoittaa ja uhkaa jo nyt lähes kaikkien (mm. verotus, tullilaitos, maanpuolustus, rajavalvonta, rahapelitoiminta, maankäyttöoikeudet, metsästys- ja kalastusluvat, satamien ylläpito) yllämainittujen alojen kansallisvaltion kontrollin monopolia ja ei siirrä sitä niinkään EU:lle vaan ylikansallisille yrityksille.

TUPO-politiikka

Tupo-ratkaisuissa tulee suosia euromääräisiä palkankorotuksia prosentuaalisten korotusten sijaan. Valtion tulee pyrkiä tuloerojen kaventamiseen. Naisvaltaisten alojen palkankorotuksille tulisi olla euromääräisesti suurempia kuin hyväpalkkaisten miesvaltaisten alojen tämän tavoitteen edistämiseksi. Hoitoalan (sis. lääkärien) työajat tulee laittaa kuntoon: Epäinhimillisiä työvuorojen jakoa ei pidä sallia. Tähän valtiolla on hyvä mahdollisuus halutessaan vaikuttaa, sillä kunnat palkkaavat hoitajia valtionosuuksien sallimissa rajoissa.

Suomen Yrittäjät pitää ottaa Tupo-pöytään. Valtion pitää turvata kestävä perheviljelyyn perustuva maa- ja metsätalous. Harmaata taloutta pitää pyrkiä ehkäisemään tehokkaasti. Eläkemaksujen työntekijän osuutta voidaan mielestäni suurentaa ja työnantajan osuutta tulee pienentää työllistämiskynnyksen alentamiseksi.

Alue- ja maatalouspolitiikka

Kuntien ja valtion tehtävien jakoa ja niiden rahoitusta tulisi tarkastella kriittisesti ja etenkin eri paikkakunnille asuvien ihmisten tasa-arvon kannalta. Kannatan näkemystä, jonka mukaan erikoissairaanhoidon kustannukset tulisivat suoraan sairaanhoitopiirin järjestämis- ja kustannusvastuulle.

Valtakunnan hallinnon on pyrittävä edistämään koko Suomen asuttuna pitämistä (ja asuttamista). Asutuksen maanlaajuinen levinneisyys on turvallispoliittinen, kansantaloudellinen ja yhteiskuntamoraalinen kysymys. Näkemykseni mukaan koko maan asuttuna säilyttäminen edistää Suomen turvallisuutta, kansantalouden kasvua ja yhteiskuntamoraalin solidaarisuutta.

Joitakin aloja ja kuntia koskevaa työvoimapulaa ei kyetä ratkaisemaan maahanmuuttajia houkuttelemalla, vaan luomalla myönteistä tulevaisuuden kuvaa elämisestä jokaisella paikkakunnalla, maan väestömäärä voidaan säilyttää luonnonmukaisella kasvulinjalla. Liiketoiminta-alojen välisiä työvoiman saatavuuden eroja voidaan hoitaa kestävästi vain viisaalla koulutuspolitiikalla.

En hyväksy kuntien pakkoliitoksia enkä kuntien painostamista niihin; päättäjien ei pidä paeta näkemästä ongelmia ja puutteita ja toiminnan vikoja sivukylissä ja lähiöissä, vaan kehittää myös sivukyliä. Yhteiskuntaa pitää kehittää siihen suuntaa, minkälaisen yhteiskuntarakenteen ja elämän suomalaiset näkevät hyväksi ja turvalliseksi, ei muodikkaiden rationalisointioppien mukaan. Kaavoitussuunnitelmissa pitäisi pyrkiä monimuotoisiin yhteisöihin eikä erotella eri elämänosa-alueiden toimintoja kauaksi toisistaan. Tällaisella toiminnalla ehkäistäisiin turhaa yksityisautoilua, sosiaalista eristäytymistä, stressiä ja poliittista välinpitämättömyyttä.

Harvaanasutun alueen perusteella saatavaa valtionosuutta pitää korottaa ja harvaanasutun alueen määritelmää madaltaa eli asukastiheysprosenttia nostaa. Aluekehityksen edellytyksiä tulee parantaa mm. ELY-keskusten kautta jaettavien rakenne- ja investointitukien avulla. Tähän olisi nykyistä enemmän rahaa käytettävissä, mikäli näitä rahoja (nyk. EU-aluetukija) ei kierrätettäisi EU:n kautta.

Pienet (n.25-40 oppilasta) kyläkoulut säilytettävä, Pohjois-Lapissa myös sitä pienemmät. Nämä päätökset tehdään tietenkin viime kädessä kunnissa, mutta valtion jakamien opetustoimen valtionosuusvarojen puitteissa.

Kyläkauppojen investointituesta tulee tehdä pysyväluonteinen.

Oululäänin eteläraja pitäisi siirtää Pietarsaaren ja Perhon etelärajalle. Hallinnolliseen Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvaksi olisi tällöin helpompi sisällyttää kulttuurillisen Keski-Pohjanmaan alueen kaikki kunnat (ml. jo kuntaliitoksen tehneet kunnat):
Kärsämäki, Haapavesi, Oulainen, Merijärvi, Pyhäjärvi, Haapajärvi, Reisjärvi, Nivala, Sievi, Ylivieska, Alavieska, Kalajoki, Lestijärvi, Toholampi, Kannus, Himanka, Lohtaja, Perho, Halsua, Ullava, Veteli, Kaustinen, Kruunupyy, Kokkola, Luoto, Pedersöre ja Pietarsaari.

Historialliseen Keski-Pohjanmaahan kuuluu kyllä lisäksi Uusikaarlepyy ja Evijärvi, mutta nämä jättäisin nykyisiin maakuntiinsa. On kummallista, että keskipohjalaisista kansanedustajista ei varmaan kukaan pyrkinyt siirtämään Oulun läänin rajaa viime lääninuudistuksen yhteydessä. Mielestäni lääninrajalla ei olisi niin väliä, jos sen mukaan ei määrättäisi, missä kukin maakunnan hallinnolliset rajat sijaitsevat ja siten myöten monen valtion laitoksen toimialue.

Keski-Pohjanmaan pitäisi saada metsäkeskuksensa takaisin sekä saada oma ELY-keskus.
Valtion kielipalvelukeskus pitää sijoittaa Vaasaan.
Vaasa-Seinäjoki välinen rautatieosuus tulee sähköistää.

Suomen tiestön kunnosta on huolehdittava paremmin kuin viime vuosikymmeninä on tehty: Tiestön kunnossapitoon ja perusparannukseen jaettava enemmän valtion rahaa. Myös muiden kuin pääteiden kunnosta on huolehdittava. Tämä on tärkeää uuden yritystoiminnan mahdollisuuksien luomiseksi ja ylläpitämiseksi myös ns. syrjäseuduilla.

Suomen rautatieverkostoa ei saa purkaa miltään nykyisiltä reiteiltä, vaan se on pidettävä kunnossa. Verokannustuksia syrjäisten alueiden asukkaille ja yrityksille Norjan mallin mukaan tulee harkita. (Lienee kiellettyä EU-oloissa.) Polttoaineiden verotuksella voidaan vaikuttaa suuresti maaseudun elinvoimaisuuteen: ks. energia- ja liikennepolitiikka.

Maataloustukien tulee olla riittäviä takaamaan monipuolinen yrittämistä ja kestävää ympäristönsuojelua tukeva perheviljelmiin perustuva suomalainen elintarviketuotanto ja niin, ettei maatalousyrittäjän palkka jää jälkeen yleisestä palkkakehityksestä kuten on tapahtunut viime vuosien aikana. Tämä on toteuttava kuitenkin myös niin, että millään alalla ei synny ylituotantoa. Siksi kotimaisen kulutuksen kehitystä on seurattava myös tarkasti. Ylituotannon ehkäisemiseksi ja perheviljelyyn perustuvan maataloustuotannon turvaamiseksi pitäisi mielestäni maksaa tietyn määrän ylittävälle tuotannolle progressiivisesti laskevaa tukea sekä ottaa käyttöön tilakohtainen tukikatto. Näiden syiden vuoksi en näe mahdollisena tuotantokiintiöistä kokonaan luopumista maataloudessa niin kuin EU-eliitti suunnittelee tehtävän vuoteen 2015 mennessä. Se on johdonmukainen osoitus aikeesta keskittää Euroopan maataloustuotantoa Keski-Eurooppaan. Maataloustuet pitäisi järjestää myös Suomessa niin, että ne eivät edistä tietyn tyyppisen maataloustuotannon keskittymistä tiettyyn osaan Suomea, sillä mahdollisena kriisiaikana koko maan ruokahuolto tällöin vaikeutuisi enemmän kuin muutoin.

Maatalouden harjoittajien tuotantotukija ei pidä tehdä julkisiksi, eihän muidenkaan ihmisten palkkatiedot ole Suomessa kaikkien tiedossa. Kysymys julkistamisesta on samankaltainen kuin, että haluttaisiin lehtien lööppeihin suurimmat määrät lapsilisiä saavat perheet. Kummatkin tuottavat sellaista, mitä ilman ei koko kansakunta voi säilyä olemassa. Maataloustuet eivät kuitenkaan ole sosiaalitukia, vaan ovat olemassa, jotta kuluttaja saisi kotimaisen ruokansa halvemmalla. Lue ”maatalouden merkityksestä”. Maataloustukien määrät per hehtaari ja per eläin ovat sitä paitsi helposti saatavilla julkisesti eivätkä maatalousyrittäjät ole yleensä haluttomia kertomaan kuinka monta hehtaaria he viljelevät (eivät useinkaan omista samaa määrää peltoa).

Hylkeiden, hirvien, peurojen, porojen, susien ja ahmojen aiheuttamat vahingot elinkeinonharjoittajille pitää korvata täysimääräisesti aina eikä vain vuosittaisten määrärahojen puitteissa.

Kaivauslakia on muutettava niin, että kaivausvaltauksen tehnyt yritys on velvollinen maksamaan asiallisen suuruisen korvauksen jo malminkaivuuta edeltävän valtaustutkimusten aikana hyödyntämästään alueesta, koska tästä toiminnasta aiheutuu aina jonkinasteista haittaa maanomistajalle. Siksi yleisen maantyypin mukaisen vuokrahinnan maksaminen maanomistajalle ainakin alueeseen kuuluvasta peltomaasta olisi vain kohtuullista. Tietenkin koekaivauksien aiheuttamat puunkaadot yms. pitää korvata täydestä arvostaan maanomistajalle.

Veropolitiikka

Verotuksen muutoksia on esitetty jo monen politiikan alan kohdalla edellä. Pääosa lainsäädäntötyöstä nykyään onkin veropolitiikasta kiistelyä ja se on kaikkein eniten lainkuuliaisen kansalaisen elämään vaikuttava politiikan ala. Veropoliittisena yleislinjanani on verotuksen säilyttäminen progressiivisena eli, että hyväosaisten velvollisuutena on kustantaa maamme hyvinvoinnista suurempi osa tuloihin katsottuna kuin huono-osaisempien. Tämä velvollisuus heillä on yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden tähden; jotta yhteiskuntarauha säilyisi ja he voisivat elää rauhassa pelkäämättä kenenkään rikkovan omaisuudensuojaansa.

Lisäksi nykyisessä tilanteessa linjanani on kunnallisverotuksen alentaminen. Uskon, että kunnat kyllä laskevat veroprosenttejaan, kun niillä on vain mahdollisuus siihen. Valtion harjoittama kuntien taloudellinen ahdistelu pitää siis lopettaa. Mielestäni valtion henkilötuloverotusta voidaan myös kiristää, mikäli valtio-osuuksien kasvattaminen hyvinvointipalvelujen luomiseksi ei muuten ole mahdollista. Valtion tuloverojahan on kevennetty jo yli kymmenen vuoden ajan. Kunnallisverojen alentaminen toteutettaisiin siis valtionveroja ja kuntien valtionosuuksia nostamalla.

Joitakin vuosia sitten tehdyssä tutkimuksessa todettiin tanskalaiset Euroopan onnellisimmiksi ihmisiksi. Tanskassa on Euroopan korkein kokonaisverotus, jolla tätä tyytyväisyyttä tukevia palveluja on todennäköisesti luotu ja ylläpidetty. Kunnallisveroprosentit pitäisi mielestäni saada laskemaan noin 10-15 prosenttiin kautta maan. Kunnallisverojen keventäminen on oleellista, koska niiden noustessa verotus on kiristänyt etenkin keskituloisten palkkapussia, koska kunnallisverotus ei ole (nykyään) progressiivista. Pienituloiset ovat kyllä hyötyneet erilaisista verovähennyksistä, jotka koskevat vain kunnallisverotusta, suhteellisesti enemmän kuin muut. Minulla on myönteinen asenne mahdollista kunnallisveron progressiivisuutta kohtaan.

Yritysverotuksen progressiivisuutta voidaan harkita, mutta ainoastaan silloin, mikäli sitä on mahdollista keventää pienyrittäjien osalta. Asia tulee tutkia. Etelä-Koreassa on lievä yritysverotuksen progressiivisuus. Etelä-Korea on tehnyt samankaltaisen talousihmeen kuin Suomi: muuttunut maatalousmaasta teolliseksi palveluyhteiskunnaksi muutamassa vuosikymmenessä. Yleisestikin ottaen Suomen pidä matkia verotuksessa läntisen Euroopan maita sokeasti, vaan tutkia hyviä ratkaisuja myös muualla maailmassa ja analysoida kriittisesti niitä, jotta ei valheellisesti väitettäisi, että korkea verotus ja nopea talouskasvu olisivat ristiriidassa keskenään. Pörssiyhtiöistä saatuihin osinkotuloihin pitäisi, eettisesti ajateltuna, käyttää progressiivista verotusta, mutta nykyisenkaltaisen maailmantalouden järjestelmän vallitessa se ei ole viisasta, mikäli haluamme saada ulkomaisia sijoituksia paljon Suomeen. Suomen talous ei ole siinä kunnossa, ettei sellaisia tarvittaisi.

Perintövero pitää poistaa lähes kaikilta tai vähintään sen tasoa pitää laskea huomattavasti ja mahdollisesti muuttaa se progressiiviseksi. Lahjavero tulee säilyttää lievennettynä, sillä mahdollisuus ennakkoperintöönkin on olemassa. Lahjaveroa tulee alentaa mahdollisuuksien puitteissa etenkin niin, että yritysten sukupolvenvaihdokset voidaan toteuttaa sujuvasti. Hyväntekeväisyyslahjoitusten osalta lahjavero pitää poistaa kokonaan, jotta ökyrikkaat voivat lahjoittaa varoja hyväntekeväisyysjärjestöille veroitta.

Varallisuusvero pitää ottaa takaisin käyttöön, mikä auttaisi myös äsken mainittuihin asioiden toteuttamiseen. Varallisuusverolla kerättiin aikaisemmin vuosittain yli 100 miljoonaa euroa noin 37 000 ihmiseltä, joiden kulutustasoa tämä vero ei juurikaan hätkäytä. Alimmaksi verotettavan varallisuuden rajaksi noin 300 000 – 400 000 euroa olisi mielestäni sopiva. On muistettava, että verotettavaan varallisuuteenhan ei lasketa pankkitalletuksia, vakituista asuntoa eikä vakituista ajoneuvoa (1 per hlö).

Varallisuusvero on yksi Tanskasta lähtöisin olevan hyvinvointivaltiomallin peruspiirteitä. Varallisuusvero kannustaa äveriäitä ihmisiä kuluttamaan varallisuuttaan tai sijoittamaan sen mahdollisimman tuottoisasta, jolloin raha siirtyy uudelleen talouden kiertokulkuun, mieluiten suomalaisen yritystoiminnan hyväksi. Verotettavaan varallisuuteen ei pidä laskea myöskään sellaisen yrityksen osakkeita, josta henkilö omistaa yksin tai puolisonsa kanssa yli 50 prosenttia.

Huomautus: Tässä välin Te hyvä lukija, voitte huomata, että kaikki edelliset politiikat ja lisäksi ulkopolitiikan alla olevat kauppapolitiikka ja rahapolitiikka voitaisiin laittaa myös elinkeinopolitiikan otsikon alle. Elinkeinopolitiikka on taas katsomukseni mukaan sama kuin työllisyyspolitiikka.

Oikeuspolitiikka

Suomeen pitää perustaa puolueeton perustuslakituomioistuin. Nykyisin perustuslain tulkintaan käytetään eduskunnan perustuslakivaliokuntaa, joka ei kuitenkaan ole täysin puolueeton, koska sen kokoonpano perustuu poliittisiin valtasuhteisiin.

Uuden perustuslakituomioistuimen ensimmäisenä tehtävänä tulisi olla arvioida, kuinka EU:n perustuslaki kumoaa Suomen nykyisen perustuslain. (Se kyllä kumoaa sen, se on selvästi Perussuomalaisten tiedossa, mutta asialle olisi hyvä saada todistus mahdollisimman monilta epäpuoluepoliittisilta asiantuntijoilta.)

EU:n perustuslain voimaantulo oli oikeudellisesti järkyttävää. EU-jäsenyyden kirjaaminen Suomen perustuslakiin aiheutti ristiriidan Suomen perustuslain sisälle. Nimittäin ”itsenäinen valtio” ja ”EU:n jäsenvaltio” ovat toistensa poissulkevia käsitteitä. EU-jäsenvaltioilla on selvästi vähemmän valtaa sisäisissä asioissaan kuin USA:n osavaltioilla useimmissa vastaavissa asioissa. Muillekin Euroopan maille olisi parempi irtisanoa itsensä demokraattisuutta vähentävästä EU-perustuslaista eli ns. Lissabonin sopimuksesta.

Suomen tulisi ottaa käyttöön sitovat kansanäänestykset silloin, kun on kyse suurista yhteiskuntarakeita muuttavista ratkaisuista: Tällaisia ovat EU:n keskusvaltaa kasvattavat kysymykset sekä turvallisuuspolitiikan perusteita muuttavat ehdotukset, kuten jonkin sotilasliiton jäsenyys. Kansanäänestys pitää järjestää myös kansalaisten vaatimuksesta, mikäli sitä noin 500 000 kansalaista vaatii. Vaikka kansanäänestyksien järjestäminen maksaakin, maksaa paljon enemmän virheellisten ratkaisujen tekeminen.

Miesten ja naisten tasa-arvoa pitää pyrkiä edistämään. Miehiä ei saa syrjiä huoltajuuskiistoissa. Naisia ei saa syrjiä työelämässä. Työnantajien kustannuksia on pyrittävä tasaamaan äitiysloman ajalta. Tämä on vaikeaa sellaisissa tapauksissa, joissa isä ei ole tunnustanut avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta tai isä on työtön ja varaton.

Mielenterveyspotilaille pitää turvata nykyistä paremmat oikeudet. Ehdotan siirtymistä Italian käytäntöön, jossa oikeuslaitoksen tuomari tekee päätökset pakkohoitoon määräämisestä. Tällöin yksittäinen psykiatri ei voi pelkän oman – ehkä virheellisen – harkintansa perusteella määrätä ketään pakolla psykiatriseen laitoshoitoon. Ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä tulee edistää etenkin edistämällä uskoa lähimmäisenrakkauteen.

Homopareille ei pidä mielestäni antaa samanlaisia yhteiskunnallisia oikeuksia ja etuuksia kuin heteropareille. Näin, koska miehillä ja naisilla on yhtäläinen oikeus elää ja siksi miehen ja naisen välistä suhdetta pitää myös arvostaa yhteiskuntaan uusia kansalaisia tuottavana yksikkönä, perheenä. Henkilöinä homoille ja yksineläjille on toki annettava samat kansalaisoikeudet kuin muillekin. Näin ollen adoptio-oikeutta eikä oikeutta hedelmöityshoitoihin yksineläville ja homopareille ei pidä sallia. Homoseksuaalisen nais- tai miesparin tai yksinelävän naisen lapsettomuus ei ole sairaus ja sen tähden sen tilan muuttamiseen ei tarvita hedelmöitysHOITOA.

Homojen seksuaaliseen ajatteluun liittyvää eheyttämishoitoa ei pidä kriminalisoida eli tehdä rikolliseksi, vaan homoseksuaalisuus on sallittava tulkittavan myös ”synnynnäiseksi kehityshäiriöksi”, jota asianomainen saa halutessaan hoitaa.

Lapsille paras kasvuympäristö on elinikäinen parisuhde, jossa opitaan elämään yhdessä eroavaisuuksista huolimatta. Siksi tällaista kasvuympäristöä tulee yhteiskunnan suosia, vaikka aina ei voida tietenkään päästä parhaaseen tulokseen. Miehellä ja naisella on aina enemmän eroavaisuutta kuin kahdella samaa sukupuolta olevalla henkilöllä. Tämä haastaa myös kasvavan lapsen arvostamaan yhteiskuntaa, jossa täytyy oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Homoseksuaalista parisuhdetta ei pidä rinnastaa lainsäädännöllisesti avioliittoon. Tai mikäli näin kuitenkin täytyy tehdä, sitä ei pidä kutsua avioliitoksi, vaan sitä voitaisiin kutsua ”pariliitoksi”. Moniavioisuus, pedofilia, insesti yms. pitää säilyttää lain mukaana rikollisena.

Samoista syistä avioliitossa eläviä pitäisi suosia sosiaalietuuksia jaettaessa eikä koskaan saisi syntyä tilannetta, jossa avioliitossa elävä ihminen saa vähemmän taloudellista tukea kuin samanlaisessa elämäntilanteessa elävä avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö. Avioliiton ulkopuolisesta seksistä ei pidä tehdä kuitenkaan rikosta.

Seksipalveluiden oston ja käytön kieltäminen lainsäädännöllä ei todennäköisesti poistaisi täysin seksin myyntiä Suomesta, vaikka poliisin resursseja lisättäisiin kuinka paljon hyvänsä. En kannata seksipalveluiden myymisen ja ostamisen rikollistamista, vaikka kerrotaan Ruotsissa tästä on saadun hyviä tuloksia. Prostituutioon liittyvä ihmiskauppa ja huumekauppaan pitää puuttua lisäämällä poliisin resursseja, mm. nettipoliiseja.  Prostituutio on tabu Suomessa ja todellisuudessa sen harjoittaminen on useimmiten vapaaehtoista. En tosin usko kenenkään, jolla on hyvä omakuva ja rohkea usko tulevaisuuteen, alkavan siihen vapaaehtoisesti. Pakottavista syistä prostituution aloittaminen estetään sosiaalipoliittisilla avustuksilla ja viisaalla maahanmuuttopolitiikalla. Nykyinen lainsäädäntö on epätasa-arvoinen kieltäessään seksipalveluiden oston silloin, kun niiden tarjonta liittyy paritukseen, mutta ei kiellä myyntiä missään tapauksessa. Tämä epätasa-arvoisuus on syytä korjata. Paritustoiminta on syytä pitää rikollisena toimintana, sillä se on rinnastettavissa orjavuokraukseen.

Nykyisin Suomen vankilat ovat ylitäynnä, mm. Vaasan lääninvankilan käyttöaste oli pahimmillaan noin 160 %. Rangaistuksia ei pidä sen tähden kuitenkaan jakaa lievemmin, vaan rikostenehkäisytyöhön pitää panostaa enemmän ja pitää harkita vankilatilojen lisärakentamista suomalaisille vangeille. Ulkomaiset vangit pitäisi sen sijaan siirtää kärsimään tuomionsa kotimaassaan aina, kun vaan se on mitenkään mahdollista. Vankiloiden henkilöstöresurssit tulee mitoittaa inhimillisesti, jotta henkilökunnan työkyky ja -motivaatio säilyvät eläkeikään asti ja vankiloiden turvallisuus säilyy.

Lokakuun lopussa 2006 voimaan tullut lakimuutos vankiloiden kirjesalaisuuden tiukentamisesta on mielestäni virhe. Muutos aiheuttaa suuremmat kustannukset, kun huumekoiria ja läpivalaisulaitteita täytyy lisätä huumekirjeiden paljastamiseksi. Se, ettei rikollisjärjestöihin kuuluvien tai muuten erittäin vaarallisten henkilöiden kirjeitä ja heille lähetettyjä kirjeitä saisi lukea kuin vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa, helpottaa rikollisjärjestöjen toimintaa myös vankilasta käsin ohjattuna.

Velkavankeuteen joutuneiden tai sellaiseen mahdollisesti myöhemmin joutuvien ihmisten mahdollisuutta nousta jälleen ihmisarvoiseen elämään pitää pyrkiä parantamaan.

Katso myös sisäisen turvallisuuden politiikka, mikäli et jo lukenut sitä.

Hallintopolitiikka

Suomen pääkaupunki tulee siirtää Jyväskylään tai Lahteen pitkällä tähtäyksellä portaittaisesti. Hyötyinä pääkaupungin siirrosta olisi mm. yritysten sijaintiinkin vaikuttava pääkaupungin houkuttelevaisuus seudulla, jossa on enemmän tilaa ja tarvetta kehittyä. Myös monet järjestöt, jotka tapaavat pitää keskuspaikkaansa pääkaupungissa, auttaisivat Suomen tasapuolisempaa kehittämistä sijaitessaan sisämaassa. Jyväskylä/Lahti sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien risteyskohdassa, jolloin pääkaupunkiin suuntautuva ja pääkaupungista lähtevä liikenne ei ruuhkaantuisi niin kuin nykyään Helsingin seudulla. Pohjoisempi sijainti maassamme mahdollistaisi myös pääkaupungin, joka voisi tulla helpommin, tasa-arvoisesti tutuksi kaikille kansalaisille.

Hallinnollisen Pohjanmaan (Österbotten) maakunnan virallinen nimi pitää muuttaa Rannikko-Pohjanmaaksi (Kust-Österbotten). Näin, koska sana ”pohjanmaa” tarkoittaa aluetta Oulun läänin Kuivaniemeltä Kristiinankaupunkiin saakka.

Mielestäni eri vaalikausien pituudet ovat hyvät ja ne tulee siksi säilyttää entisellään. Ennakkoäänestysaikaa pitäisi lyhentää viikkoon. Näin säästettäisiin vaalikuluissa ja nostettaisiin vaalipäivän arvostusta. Mielestäni presidentin valtaoikeuksia voisi kasvattaa. Presidentille pitää palauttaa oikeus valita hallitusneuvottelujen tunnustelija. Nykyinen hallitusmuodon muotoilu on mielestäni hyvä: ”Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa” Tässä säädetään siis, että Presidentti johtaa yhdessä käytännössä pääministerin kanssa ulkopolitiikkaa. Ei siis, että pääministeri (valtioneuvosto) johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä presidentin kanssa. Koska asetelma on siis presidenttijohtoinen, voitaisiin harkita presidentille oikeutta valita ulkoministeri hallituspuolueiden kansanedustajista, kuten on käytäntönä Etelä-Koreassa. Presidentin palkka ja palkkiot pitäisi tehdä verollisiksi ja niitä voisi laskea.

Kansanedustajien määrään perustuva (perus-)puoluetuki nykyisin yli 10 miljoonaa euroa vuodessa. Mielestäni se pitäisi laskea noin 2,5 miljoonaan euroon eli yhteen neljäsosaan nykyisestä. Tällainen lasku mielestäni pienentäisi puoluevallan määrää ja edistäisi arvopohjaista keskustelua puoluetoiminnan motiiveista. Tämä tosin edellyttää samalla sitä, että puolueille jaettavaa vaalitukea ei myöskään nosteta, eikä sitä jaeta edustajapaikkojen suhteessa, vaan saman verran jokaiselle eduskuntapuolueelle. Mielestäni vaalitukea pitäisi jakaa vain puolueille, jotka asettavat oman/omia ehdokkaan/ehdokkaita vaaleihin (tapaus Vasemmistoliitto & pres. vaalit 2006) ja myös puolueille, joilla ei ole yhtään kansanedustajaa eduskunnassa, mutta jotka asettavat ehdokkaita/ehdokkaan vaaleihin. Vaalitukea voisi jakaa asetettujen ehdokasmäärien mukaan eikä sen hetkisen kansanedustajien määrän mukaan. Lehdistötukea pitäisi jakaa kaikille eduskuntapuolueille saman verran, kansalaisjärjestöille harkinnanvaraisesti. Myös eduskuntaryhmille jaettavaa kanslia-avustusta pitäisi jakaa saman verran kaikille puolueille eikä kansanedustajamäärän mukaan.

Suomessa voitaisiin harkita Irlannissa käytössä olevaa säädöstä, että radio- ja tv-kanavat eivät saa ottaa maksua vaalimainoksista. Tällöin tulisi tietenkin myös määrätä minuutti- ja tuntimäärä, minkä verran kaikille puolueille pitäisi antaa mainosaikaa. Kieroilun estämiseksi pitäisi lisäksi silloin määrätä, että mainosaikaa pitää jakaa tasapuolisesti vaaleja edeltäville päiville niin, että miltään puolueelta ei estetä mainosajan saamista tietyltä päivältä, jolle mainosaikaa myönnetään jollekin toiselle puolueelle eikä mitään puoluetta saa syrjitä yhden mainoskatkon maksimi tai minimipituudella. Tämä koskisi tietenkin vain vaalimainoksia, ei haastattelu- ja keskusteluohjelmien ajanjakoa.

Puoluetukea on ylipäätänsä hyvä jakaa kuitenkin vähän, koska tällöin puoluejärjestöt pystyvät jakamaan tästä rahaa piirijärjestöilleen käytettäväksi mm. ehdokkaidensa kampanjointiin. Muutoin olisi vaarana, että vain ne henkilöt, joilla on henkilökohtaista varallisuutta runsaasti, pystyisivät tekemään aatteensa ja arvonsa tunnetuksi kansanedustajaksi valituksi tulemisen kannalta tarpeeksi suurelle ihmisjoukolle.

Kansanedustajien peruspalkka on nykyisin mielestäni hieman turhan suuri, sillä he saavat lisäksi kulukorvaukset. Kuitenkin jotta jokainen kansanedustaja välttäisi varmemmin kiusauksen vastaanottaa lahjuksia, tulee palkan olla selvästi suomalaista keskimääräistä palkkaa korkeampi. Keskimääräistä korkeampi myös siksi, että eri alojen huippuasiantuntijat ja -tutkijat eivät epäröisi kansanedustajaehdokkuutta pienemmän palkan vuoksi. Nykyistä kansanedustajan palkkaa voisi laskea esimerkkinä talouselämän johtajille. Kansanedustajiin pitäisi soveltaa samaa eläkelakia kuin muihinkin kansalaisiin eikä, kuten nykyisin, parempia ehtoja.

Valtiosihteerien määrää tulee vähentää, tilalle apulaisministerijärjestelmä. Tällöin uusista poliittisista hankkeista vastaisi selkeämmin kansan valitsemat henkilöt, eivät poliittiset virkamiehet.

Kuntien valtionosuuksia pitää nostaa, jotta maanlaajuinen kuntien kurja taloustilanne saadaan kestävälle pohjalle, niiltä osin kun kunnat hoitavat talouttaan harkitusti. Valtionosuudet tulisi mielestäni monelta osin korvamerkitä, jotta kaikkien kuntalaisten palvelut turvattaisiin yhtäläisesti ja kunnalla ei olisi mahdollisuutta tuhlata tärkeitä varoja.

Kaikki poliittiset mielipidetutkimusten suorittaminen ja julkaisu pitää kieltää vähintään neljäksi kuukaudeksi ennen vaaleja. Tämä sen tähden, jotta edistettäisiin ja arvostettaisiin kansalaisten omaehtoista arviointikykyä, sillä on valitettavasti äänestäjiä, joiden äänestämiseen gallupit vaikuttavat. Toiset tahtovat olla voittajan puolella, toiset taas pienemmän puolella. Tämän lain rikkojille tulee säätää ankarat rangaistukset.

 


Olet varmasti jostain asiasta eri mieltä kanssani, mutta jos sellaisia asioita ei ole aivan mahdottoman paljon, mietipä kuinka paljon tiedät muiden kansanedustajaehdokkaiden näkökannoista eri asioihin. Jos et tiedä paljoakaan, voi olla, että hän ajattelee asioista hyvinkin paljon erilailla kuin luulet.