Lehtitietojen mukaan Kiina ohitti viime vuonna (2010) Yhdysvallat vuosittain syntyvän jätteen määrässä. Jätteenkierrätys kehittyy yhä rivakasti. Pekingissä asuessani helmikuussa asuinalueelle tuli omat lajitteluastiat. Kotitalousjätteet voi täten lajitella kolmeen eri ryhmään: biojäte, kierrätettävä jäte (puu, metalli, muovipullot, lasi, pakkaukset, kankaat) ja muu jäte. Katujen varsilla oleviin jäteastioihin tuli ympäri Kiinan suuria kaupunkeja jo vuonna 2008 tai sitä ennen jätelajittelu, joka jakautui kierrätettävään jätteeseen ja muuhun jätteeseen. Lisäksi näiden välissä on pieni patterinkeräyslaatikko. Shanghaissa entiselle asuinkortteliini tuli vieläpä loisteputkien keräyslaatikkokin vuonna 2010.
Pekingin ja Shanghain välillä (noin 1000 km) aloitettiin 16.6. säännöllinen liikennöinti maailman pisimmällä suurnopeusradalla (uusi suom. termi, ei ole itse kääntämäni: tarkoittaa ”rautateiden moottoritietä” ). Tällä radalla kulkeva luotijunan keskituntinopeus ylittää reilusti 300 km/h ja matka-ajaksi tulee siten on noin kolme tuntia. Näin ollen junayhteys kilpailee todellisesti lentoyhteyden kanssa. Lento tällä välillä kestää tosin vain tunnin, mutta, kun ottaa huomioon lähtöselvityksen, matkatavaroiden odottamisen määränpäässä ja matkat lentokentälle ja sieltä kaupungin keskustaan, aikaa kuluukin helposti yli kolme tuntia.