Vapaakielivalinta ry:n alulla panema ja yhdessä muun muassa Perussuomalaisten nuorten kanssa keräämä kansalaisaloite ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoisuudesta kaikilla koulutusasteilla sai yli 50.000 allekirjoitusta määräajassa, minkä vuoksi aloite tulee myöhemmin eduskunnan käsiteltäväksi. Minäkin allekirjoitin tämän aloitteen.
Ruotsinkielen opiskelun pakollisuudesta luopumiseen eli ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoisuuteen on monta järkevää ja ymmärrettävää syytä. Luettelen niistä tässä muutaman:
1. Vapaaehtoinen kielenopiskelu motivoi paremmin kuin pakko-opiskelu ja siksi sen tuloksetkin ovat parempia.
2. Maailma ei ole yksikielinen eikä Suomi ole kaksikielinen, vaikka Suomessa onkin kaksi kansalliskieltä. Miksi ruotsin opiskelulla pitäisi olla erityisasema? Suomen perustuslaki ei vaadi sitä. Nykyisen väestökehityksen valossa ruotsinkieliset ovat kokoajan pienenevä vähemmistö.
3. Kieli on myös yksi kansakunnan yhdistävä tekijä. Miksi pitäisi hyväksyä sellainen eriarvoinen kohtelu, että Ahvenmaalaisilla ei ole pakkoa opiskella suomea, mutta suomenkielisillä on pakko opiskella ruotsia? Pitäisi osoittaa luottamusta kansalaisiin siinä, että he osaavat itse päättää, onko jonkin kielen opiskelu heille hyödyllistä yhteiskuntaan osallistumisessa.
4. Mikäli ruotsinkieli ei olisi pakollista opiskella, kielten opiskeluun käytettävää aikaa voisi suunnata enemmän suurten kieliryhmien kieliin, jolloin yksilön kielitaidolle olisi enemmän käyttöä kohdatessa erimaalaisia ihmisiä.
5. On parempi katsoa tulevaisuuteen eikä menneisyyteen. Kieliä opiskellaan elämää varten eikä vain historiantutkimusta varten. Kansainvälisesti katsottuna missään muualla ei ole vähemmistöä, jonka kieltä puhuu alle 10 % prosenttia maan väestöstä, mutta jota kaikkien on pakko opiskella.
6. Ei ole vaaraa siitä, että, kun oppilaita ei pakoteta opiskelemaan ruotsinkieltä tai suomenkieltä, he syrjäytyisivät sen tähden yhteiskunnasta. On ihmisiä, jotka eivät ole oppineet ruotsia/suomea pakollisesta kouluopetuksesta huolimatta ja pärjäävät silti oikein hyvin. Ei ole väärin päättää asua ja elää ruotsinkielisellä alueella lopun elämäänsä. Vaatimus oppia suomenkieli pärjätäkseen hyvin Suomen suomenkielisillä alueilla, ei myöskään aseta ruotsinkielisiä oppilaita epätasa-arvoiseen asemaan suomenkielisiin nähden. On todellisuutta, että monissa tilanteissa eri ihmisten täytyy oppia eri asioita menestyäkseen haluamallansa alalla.
Vieraita kieliä on kuitenkin hyvä opiskella
Pakollisuuden kannattavat esittävät usein monia perusteluita, jotka eivät itse asiassa ole mitenkään sidoksissa ruotsinkieleen, vaan joita voidaan käyttää aivan samoin perusteltaessa muiden vieraiden kielen opiskelun tärkeyttä.
Kielenopiskelupolitiikassa Suomea lähimpänä on ehkä Belgia: Belgialaisten on pakko opiskella jotakin toista maansa pääkielistä äidinkielensä lisäksi: ranskaa, flaamia tai saksaa. Saksaa, jota puhuu alle 3 % väestöstä ei ole siis pakko opiskella, jos valitsee muun vieraan, mutta kotimaisen kielen.
Koska mielestäni vieraiden kielten opiskelu on tärkeää, ehdotan, että luovuttaessa ruotsinkielen pakollisesta opiskelusta, ei luovuta samalla vaatimuksesta opiskella peruskoulussa vähintään kahta itselle vierasta kieltä. Tämä vaatimus pitäisi sitten ulottaa myös Ahvenanmaalle heidän itsehallinnollisen maakuntahallinnon toimesta. Näin tehden eri yläasteet ja toisen asteen koulut voisivat itse päättää, mitä vieraita kieliä ne tarjoavat ja opiskelijat valitsisivat opinahjonsa myös sillä perusteella, mitä vieraita kieliä he voivat tai joutuvat kyseisessä koulussa opiskelemaan. Nykyisen opettajakunnan vuoksi ruotsinkielen opiskelun mahdollisuus säilyisi varmasti vielä pitkään lähes kaikissa toisen asteen kouluissa.
Suomen talouselämä tarvitsee etenkin venäjänkielen taitajia. Muita suuria maailmankieliä ovat englanti, kiina, arabia ja espanja. Näitä kieliä suomenlaisten opiskelijoiden pitäisi mielestäni opiskella, jotta edistettäisiin Suomen menestymistä globaalissa maailmassa.
Palvelut myös vähemmistökielillä – englanninkieltä ei pidä suosia
Mielipidetiedustelujen mukaan noin kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa ruotsinkielen opiskelun pakollisuudesta luopumista eli ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoisuutta. Siksi onkin kyseenalaista, toteutuuko demokratia, kun enemmistö kansanedustajista (syksyllä 2013) kuitenkin kannattaa ruotsinkielen opiskelun pakollisuutta. Ei kai osa näistä kansanedustajista ole ruotsinkielisten etujärjestöjen lahjomia?
Aivan toinen asia on se, että pitäisi Suomen olla virallisesti vain yksikielinen valtio. Siitä tässä kansalaisaloitteessa ei siis ole kysymys. Suomen itsenäistyessä ruotsinkielisen väestön osuus oli jopa lähes 20 % ja silloin päätettiin, että Suomi muutetaan yksikieliseksi valtioksi, kun tämä osuus laskee 10 % alle. Tätä päätöstä kuitenkin muutettiin myöhemmin, RKP:n poliittisen agendan mukaisesti, niin että lopulta raja-arvo laskettiin 3 %:iin. On aivan mahdollista turvata ruotsinkielisen väestönosan palveluiden saanti omalla äidinkielellään ilman, että Suomi on kaksikielinen valtio. Vielä turhempaa on pelko siitä, että ruotsinkieliset palvelut vaarantuisivat pakollisen ruotsinkielen opiskelun poistamisen vuoksi.
Yksikieliseen valtionhallintoon siirryttäessä menetettäviä kielenkääntäjien työpaikkoja voitaisiin korvata siten, että valtion viranomaiset vähentäisivät asiakirjojen hyväksymistä englanninkielisinä ja näin luotaisiin lisää työtä suomenkielen kääntäjille.
Mika Kivimaa (ps)
Toholampi