Mika Kivimaa

Kolminaisuus

Kristinuskoa erehdytään nykyaikana usein pitämään uskontona, jossa ei ole mystiikkaa. Kristinoppi on katekismuksessa selitetty selkokielellä niin, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Pyrkimys selkeään uskon määrittelyyn on haudannut alleen sen, mitä voimme pitää kristillisenä mystiikkana. Silti myös luterilaisessa kristinuskossa on tilaa ja pohja-aineistoa syvälliseenkin mystiikkaan.

Tämän sivun sisältö on mietinnässä. Kun teksti on mietitty valmiiksi ja kirjoitettu, se julkaistaan tässä. Alla vain muutamia näkökulmia kolminaisuuteen.

Kolminaisuusmietiskelyä eli eräänlaista kristillistä meditaatiota:

Usko – Toivo – Rakkaus

Usko vapauttaa toivoon.
Toivo vapauttaa rakkauteen.
Rakkaus vapauttaa uskoon.

Usko luo toivoa.
Toivo luo rakkautta.
Rakkaus luo uskoa.

Uskossa pysymme, kun kiinnitämme sen rakkauteen.
Rakkaudessa pysymme, kun kiinnitämme sen toivoon.
Toivossa pysymme, kun kiinnitämme sen uskoon.

Tie – Totuus – Elämä

Tie kirkastaa totuuden.
Totuus kirkastaa elämän.
Elämä kirkastaa tien.

Tien totuus on elämämme.
Elämän tie on totuutemme.
Totuudellinen elämä on tiemme.

Tiellä pysymme, kun kunnioitamme elämää.
Totuudessa pysymme, kun kunnioitamme tietä.
Elämässä pysymme, kun kunnioitetaan totuutta.


Suosittelen kaikkia lukemaan Boris Salon kirjoittaman kirjan ”Vardagstro – ketekesmeditation – en bortglömd skatt”, joka on suomennettu nimellä ”Unohdettu aarre”. Kirja on mielestäni erinomainen. Valitettavasti vain suomennoksessa ei ole osattu kääntää sanaa ”spiritualitet” hengellisyydeksi ja pari muutakin sanaa on käännetty huonosti. Tässä kirjassa kristinuskon kolminaisuutta arkielämässä on selitetty paljon selväsanaisemmin ja paljon laajemmassa mitassa kuin yllä olevassa omassa mietiskelyssäni.