Mika Kivimaa

Tarkoitus ei pyhitä tekoja

Suomalaisen holhousyhteiskunnan kruununjalokivi, lastensuojelu on hiottu lainsäädönnön avulla sellaiseksi, että väärin käytettynä sillä voidaan särkeä perheitä ja tuhota lasten yleinen luottamus ihmisiin ja yhteiskuntajärjestykseen. Vuoden 2000 jälkeen kiireelliset huostaanotot sekä valitukset niistä aluehallintovirastoille ovat lisääntyneet hurjasti. Joskus huostaanotetun lapsen vanhemmat eivät saa edes tietää syytä huostaanotolle, kun päätöstä on alettu jo toteuttamaan, saatikka että heille ennalta kerrottaisiin, miten huostaanotolta vältyttäisiin.

Kuitenkin sosiaalihuoltolaki tuo selkeästi esiin tarkoituksenaan edistää asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun. Laki ohjeistaa tarjoamaan tarpeisiin nähden oikea-aikaista, oikeanlaista ja riittävää tukea. Sosiaalityöntekijän mielivaltaisen tulkinnan tai valheellisen lastensuojeluilmoituksen lukemisen seurauksena oikeanlaiseksi ja riittäväksi tueksi valitettavan usein todetaan ainoastaan huostaanotto. Näitä mielivaltaisia päätöksiä, joita on lehtitietojen mukaan tapahtunut järkyttävän useita kertoa maassamme, voitaisiin vähentää poistamalla kiireesen huostaanoton käsite lainsäädännöstä. Sosiaalityöntekijän ei pidä olla tuomari.

Nimittäin hyvä tarkoitus ei pyhitä keinoja. Jos huostaanottoa ei ehditä pohtia useita päiviä ja keskustella siitä perheen vanhempien kanssa, silloin jotain on mennyt jo pahasti pieleen ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Eikä yhtä virhettä saa korjattua tekemällä toinen virhe. Vanhempien oikeusturva mitätöidään tekemällä kiireellinen huostaanotto. Tosin myös huostaanotolla uhkailu on väärin ja aiheuttaa vanhemmille turhaa stressiä. Lastensuojelun keinot pitäisi päinvastoin olla sellaisia, jotka vähentävät perheen stressiä ja siten edistävät turvattua lapsuutta. Tällaisia keinoja kyllä on monia. Niitä pitää vain tahtoa käyttää.

Esimerkiksi vanhoja tietoja vanhempien mielenterveysongelmista on käytetty tekosyynä kirjattaessa epäilys kyvyttömyydestä vanhemmuuteen. Näin, vaikka sosiaalityöntekijän koulutus ei pätevöitä tällaisten arviointiin. Todellista perheen tilannetta on toki vaikea ymmärtää, mutta vaikeita ovat muutkin ammatit. Niissä ei ole silti sellaista syytesuojaa kuin sosiaalityöntekijöillä on. Lääkäritkin joutuvat vastaamaan hoitovirheistä. Mutta kukaan ei taida olla saanut korvauksia henkisistä kärsimyksistä, joita tarpeeton huostaanotto on aiheuttanut. Taloudellisiakin kärsimyksiä se usein aiheuttaa, koska monien sosiaalitukien määrä riippuu yhdessä asuvien henkilöiden lukumäärästä. Lasten oikeuksiin kuuluu saada asua yhdessä vanhempiensa kanssa, vaikkeivat he täydellisiä vanhempia olekaan.

Mika Kivimaa (ps)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.