Mika Kivimaa

Nyt tarvitaan nationalismia

Suomalaista korkea-asteen koulutusta mainostetaan ulkomaalaisille tyyliin ”Kieli ei ole ongelma”. Suomessa opiskeleekin toistakymmentä tuhatta ulkomaalaista AMK- tai yliopisto-opiskelijaa, lähes kaikki englanninkielisissä koulutusohjelmissa. Ilmainen koulutus on toki anteliasta kehitysapua, mutta eikö Suomi voisi saada siitä koituvan mainosarvon silloinkin, jos tällainen koulutus olisi maksullista ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille? Koska suuri enemmistö näistä korkeakouluopiskelijoista ei jää valmistumisen jälkeen töihin Suomeen, on mielestäni järjetöntä, että hallitus suunnittelee heidän osuuden nostamista noin 4 %:sta 8 %:iin vuoteen 2015 mennessä. Laman ja rakenteellisen suurtyöttömyyden vallitessa on myös järjetöntä pyrkiä nostamaan toisen asteen koulutuksessa opiskelevien ulkomaalaisten osuus 20 %:iin vuoteen 2015 mennessä. Tällainen politiikka rullaa eteenpäin, koska valtapuolueet nationalismin sijasta edelleen ihailevat monikulttuurisuutta ja jakavat verorahoja tästä näkökulmasta käsin.

Opetusministeriön nykyisen koulutuspolitiikan sijaan peruskoulujen viimeisten luokkien opinto-ohjausta pitäisi lisätä merkittävästi. Pitäisi lisätä kansalaistaidon oppiainetta, jonka tunneilla kerrottaisiin nykyajan työelämän todellisuudesta; siitä millä aloilla on töitä tarjolla ja mitkä näistä aloista ovat matalapalkka-aloja ja mitkä eivät. Lisäksi pitäisi ehdottomasti jakaa tietoa maailmantalouden trendeistä, sillä ne voivat muuttaa täysin jonkin alan työllisyystilanteen muutamassa vuodessa. Jospa kerrottaisiin myös, että noin 60 % uusista työpaikoista ei koskaan tule julkiseen hakuun, vaan jaetaan suhdeverkostojen perusteella. Oman harrastuksen muuttaminen ammatiksi olisi myös varteenotettava ryhmäkeskustelun aihe. Vielä kun esiteltäisiin vaihtoehto tehdä matalapalkkaista, mutta mieluista työtä ja ansaita parempaa särvintä leivän päälle (osake-)sijoittamisen kautta, niin avot!

Nationalismi ei ole sama asia kuin kansalliskiihkoisuus eli ns. äärioikeistolaisuus. Nationalismi on positiivinen asia. Se on kansanyhteisöllisyyttä, jossa syntyy motivaatiota siitä, että oma aherrus ei tuo hyvinvointia vain itselle, vaan rahan kierron kautta myös kaikille oman maan asukkaille. Tämä ei ole työmotivaatiota, vaan motivaatioa poliittiseen aktiivisuuteen. Sellainen talous, jossa jokainen ihminen tai (kunta-)organisaatio kaikissa elämänvaiheissaan kuluttaisi vain itse tuottamaansa varallisuutta, on absurdi ajatus. Siksi on onni, että politiikassa voidaan asettaa taloudellisten mittareiden edelle muita elämänlaadun mittareita. Näin ei kuitenkaan viime vuosikymmeniä ole juurikaan tehty. Huonojen poliittisten linjausten vuoksi monen ihmisen sosiaalinen asema on nykyään huonompi kuin mitä se muutoin olisi. Virallisen Suomen poliittinen linja näyttää olevan pyrkimys tukahduttaa kansanyhteisöllisyys EU-uskolla, jotta se voisi jatkaa linjaansa.

Poliittinen vaikutusvalta on kansanvallan ansiosta tavallisten ihmisten ulottuvilla. Siitä puhuminen sekä äänestäminen on tarttumista siihen. Uskon, että äänestämällä perussuomalaista puoluetta – joka ei sekaantunut vaalirahoitusskandaaleihin – pystyn muiden kanssa yhdessä muuttamaan Suomen poliittista ilmapiiriä niin, että yhä vähemmän verorahojamme valuu Kankkulan kaivoon ja EU:n Molokin kitaan.

Mika Kivimaa
2000-luvun työttömyyssiirtolainen (En ole siirtotyöläinen.)
Shanghai, Kiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.