Mika Kivimaa

Globalisaatio vs. kansainvälisyys

Suurten joukkoirtisanomisuutisten myötä nousee aina puheeksi globalisaatio. Se on päivän sana. Globalisaatiolla tarkoitetaan ennen kaikkea maailmantalouden yhteenkiinnittymistä. Sitä on johtanut vuodesta 1995 lähtien WTO, maailmankauppajärjestö. WTO on rikkaiden maiden järjestö, joka tahtoo sanella kaupan ehdot muille maille luodakseen maailmanjärjestystä, jossa rikkaat maat saisivat myytyä yhä enemmän tuotteitansa niihin maihin, jossa niiden ylikansalliset yritykset eivät vielä hallitse markkinoita.

Globalisaatio on lähes kirosana, mahti, jonka suuntaan, luonteeseen eikä vauhtiin ei voi vaikuttaa. Kuitenkin sitä edistämässä on vain ihmisiä. On myös ihmisiä, jotka työskentelevät sen vastustamiseksi.

Sanalla kansainvälisyys on sen sijaan paljon myönteisempi sisältö. Kansainvälisyys on vapaaehtoista kanssakäymistä toista kansallisuutta edustavien ihmisten, yritysten ja hallituksien kanssa. Kansainvälisyys leviää ”täältä tuonne” ja ”tuolta tänne”, kun taas globalisaatio leviää ainoastaan ”sieltä tänne”. Kansainvälisyys on siten demokraattisempaa kuin globalisaatio, sillä molemmat osapuolet pystyvät vaikuttamaan siihen.

Suurikaan kansakunta ei pysty itse määräämään sitä suurta kehitystä, joka on parhailleen muokkaamassa maapalloamme. Pieni kansakunta, kuten suomalaiset, pystyy siihen vielä olemattomammin. Molempien etu kuitenkin olisi, ettei niiden osana olisi vain ottaa vastaan, mitä sattuu tulemaan.

Tyhmä on sellainen ritari, joka juoksee turnajaiskentälle ennen kuin on ehtinyt pukea haarniskansa. Mikäli itsellä ei ole kasvosuojusta, on parempi, että suostuu vain sellaisiin otteluihin, jossa ei ole sallittua lyödä päähän. Viisas ei ole sellainen valtiokaan, joka ei ota kansallista etuaan huomioon kansainvälisten suhteidensa solmimisessa. Vielä tyhmempi on se, joka suostuu taistelemaan heikommin asein, ilman sääntöä, joka kompensoisi eron. Suomen EU-ajan hallitusten politiikka on ollut juuri viimeksi mainitun kaltaista, etenkin turvallisuus- sekä maatalous- ja aluepolitiikan aloilla.

Ranskalainen yhteiskuntatieteilijä Pierre Bernault on kirjoittanut globalisaatiosta jo 1960-luvulla ja todennut: ”Kehityksen hallitseminen on todellista kulttuuria”. Olkaamme kansainvälisiä suomalaisia, ei globaaleja, ympäripyöreitä ajatuksia viljeleviä ihmisiä.

Mika Kivimaa
Vaasa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>